torstai 10. huhtikuuta 2008

9.5.

Miksi sä teet sen? Miksi sä otat takaisin sen, joka on loukannut sua lukemattomia kertoja ja niin syvälle, etteivät sellaiset haavat edes vuoda? Miksi sä annat sille vielä yhden mahdollisuuden, vaikka tiedät sen tekevän niin taas?

Se tekee niin, koska ei pysty muuhun.
Sä teet niin, koska et pysty muuhun.
Sä teet niin, koska se on ainoa, mitä voit tehdä.

Mä toivon sun käsittävän, miksi olen sulle niin vihainen. Mä olen vihainen, koska olen ymmälläni - ja samalla ymmärrän sua paremmin kuin kukaan. Mä haluaisin luottaa suhun, sun voimiin ja rohkeuteen ja älyyn, mutten tiedä voinko; kannattaako. Jollain kummalla tavalla tämän asian suhteen tehdyt ratkaisut syövät kaikkia muita koskaan tehtyjä; ne murentavat mun uskoa suhun.

Mä haluaisin voida sanoa, ettei se edes ole mun ongelmani; etten oikeasti välitä ja että jokainen valintasi on mulle samanarvoinen. Mä haluaisin voida sanoa, ettei kyse edes ole minusta, ettei se koske mua eikä kuulu mulle.

Mä en voi.

Mä en voi, sillä tiedän olevani se, jonka puhelin soi kun sua sattuu.
Mä haluan olla se.
Mä en voi sanoa niin, mä en voi irtisanoutua tai suhtautua kepeästi.

Mä en voi, koska välitän susta niin että sattuu.

Enkä pysty muuhun.


So tired of the straight line
and everywhere you turn
there's vultures and thieves at you back
and the storm keeps on twisting
You keep on building the lie
that you make up for all that you lack
It don't make no difference
escaping one last time
It's easier to believe in this sweet madness oh
this glorious sadness that brings me to my knees

- Sarah McLachlan: Angel

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Osu ja uppos.