tiistai 4. syyskuuta 2012

Aina sydän lyyhistyi kun lähdön hetki jälleen lähestyi

Minusta ihmisten lähteminen on aina ensisijaisesti surullista. Ne menevät, kohti suuria seikkailuja ja uutta jännittävää elämää, minä jään huiskuttamaan laiturille nenäliina kourassani ja tunnen sydämeni muuttuvan hieman painavammaksi jokaisen lähdön myötä.

Toki olen myös hyvilläni niiden puolesta. Olen suunnattoman iloinen, että ne karkaavat suin päin kohti unelmiaan, ne menevät ja tekevät kaiken sen minkä ovat aina halunneet ja tulevat samalla toivottavasti myös onnellisiksi. Keskityn hienoihin yhteisiin hetkiin ja upeaan tulevaisuuteen, tahdon niille pelkkää hyvää ja haluan että nekin tietävät sen.

Enkä silti voi olla surematta sydämeni pohjasta sitä, että minä, minä menetän ja joudun luopumaan enkä halua enää koskaan kiintyä kehenkään koska kukaan ei ikinä kuitenkaan jää. Mitä vanhemmaksi tulen, sen huonommin olen valmis päästämään irti - maailma on niin täynnä yhdentekeviä ihmisiä, että haluan pitää ne vähät tärkeät vain lähelläni.

Istun pitkään syksynkalvaalla rannalla ja katson, miten tuulen rypyttämät aallot nuolevat kiviä. Ajattelen ystävää, joka nousi tänään koneeseen muuttaakseen elämänsä. Pidä huolta itsestäsi ja näistä muista myös. Sä olet vahva, sä pystyt siihen - sä tiedät että mä olen näistä välillä huolissani.
Totta kai pystyn. Niistän hihaani, nousen ja kävelen pois katsomatta taakseni. Tästä tulee vielä hyvä.
 

On laiva valmiina lähtöön, se kaukomaille käy,
missä taivaalla illan tullen ei Pohjantähteä näy

Kun nousee purjeet purren ja köydet irroitetaan,
tänne ystävä armas surren sua jäämme me kaipailemaan

Ja ellet sä luoksemme tulla vois milloinkaan uudestaan,
niin kuitenkin sydämissämme sua vain aina muistellaan

Me kanssasi riemuita saimme ja katsella maailmaa
Monta ihmettä näytit sä meille, jotka nyt meitä lohduttaa saa

Me tiedämme että sä lähdet vain, koska muuta et voi
Ja me toivomme että nyt sulle pian taas laulu onnesta soi 

lauantai 1. syyskuuta 2012

Dreamtheater

Olen kova näkemään unia. Vietän lähes jokaisen yöni kamppaillen, seikkaillen tai muuten vain itseäni väsyttäen unien absurdissa mutta joka kerran omalla tavallaan kyseenalaistamattoman koherentissa maailmassa.

Eräs yö jouduin taistelemaan ilkeää noitaa vastaan. Noidan naama oli klassista vappunaamarikamaa, koukkunokkineen ja syylineen päivineen. Jotenkin epähuomiossa onnistuin selvittämään, että sen kasvot alkoivat sulaa joutuessaan kosketuksiin kosteuspyyhkeiden kanssa: niinpä heittelin Savetteja sitä kohti, kukistaen lopulta koko ilkiön.

Eräänä toisena yönä taas sain selville, että erään meidän liigalaisemme ja erään kilpailijaliigalaisemme välillä oli suhde. Muuten asia ei toki olisi liikuttanut minua suuntaan taikka toiseen, mutta he olivat tulleet kotiini pitämään seuraa minulle flunssasairasvuoteellani - eihän seuranpidosta mitään tullut, kun pariskunnan piti lähteä kiireesti kopuloimaan toisaalle. Heidän poistuessaan samalla ovenavauksella asuntooni yritti tunkeutua keski-ikäinen, siististi pukeutunut nistipariskunta. Kiitin onneani, että taloudessa oli vielä miespuolinen liigatoverini, josko tilanne yltyisi käsirysyksi. Mitä vielä: kyseinen mies katsoi tyytyväisenä päältä minun uurastaessani nistit pihalle ja soittaessani hätänumeroon, 020202 luonnollisesti.

Viime yönä onnistuin selvittämään jonkin kidnapattujen lasten kätkön, joka sijaitsi erään luksussaunan lauteiden alla.

Harvoin kuitenkaan muistan uniani aamulla tällä täsmällisyydellä. Tilanteen korjaamiseksi olen ottanut käyttöön ns. univihkon: kirjasen, joka kuulakärkikynän kanssa asuu sängyn välittömässä läheisyydessä ja odottaa öisiä muistiinpanoja.
Toistaiseksi olen saanut aikaiseksi kaksi töherrystä.
Ensimmäinen kuuluu seuraavasti: "Carlos näytti Pete Parkkoselle pireissä, halus hengaa. Ville oli ollu käänteissimulaattorissa ja hihitti."
Toinen menee näin: "Persujen puoluesihteeri voi päästä vielä pitkälle, sillä on ymmärtänyt, etteivät muumit haudo."
Voitte kuvitella, kuinka paljon tämänkaltaiset informaationkappaleet palauttavat mieleen tapahtumia. Toivon, että menetelmäni kehittyy ja alan saada muistiinpanoistani satunnaista absurdia hupia enemmän irti.

Millaisia unia sinä olet nähnyt viime aikoina?