perjantai 25. tammikuuta 2008

Avaa ovi, täälon Seppo Hovi!

Tänään mun kanssa samalla ratikkapysäkillä oli Seppo Hovi! Tai olin siitä melko varma, sillä mies muistutti mun mielestä hämmentävissä määrin tätä televisiomme pianovirtuoosia: sataa prosenttia oli kuitenkin vaikea saada, sillä en onnistunut näkemään sen kasvoja kunnolla oikein millään. Tiedättehän, samoin kuin Austin Powereissa aina jonkun hahmon ollessa alasti sen strategisten osien eteen sattuu sijoittumaan sopivasti jokin teekannu tai patonki tai vastaava: samoin tämä mies onnistui liikahtamaan niin, että sen kasvot jäivät katveeseen aina juuri silloin kun mä yritin salavihkaa kurkata että onkse Sepe.
Nyt kaikki jo pidättävät hengitystään ja supisevat malttamattomina, että oliko, oliko se Seppo.
No ei se sitten ollutkaan.

2 kommenttia:

nuunis kirjoitti...

goddamnit! olisin jo tahtonut vertailla kokemuksia, koska itse näin mikko alatalon isäni 50-vuotispäivillä, ja luulen että nää ois ollu melkeen sama asia.

no ei se sitten ollutkaan. mutta hyvin huijattu.

Anonyymi kirjoitti...

mä tapasin duunimatkal kekkuli-pärssonin. sen svedun siis. sorkkaeläinpipo ja kaikkee. jutskattiin kansankodista ja perhepäivähoidosta.

hakiksesta pummilla yhen pysäkin välillä. sporalla. nam.