Eilinen oli omituisten suru-uutisten päivä. Jonkun tai jonkin tärkeän menetys on osunut kovin likelle viime aikoina.
Yhdeltä oli kuollut läheinen ystävä.
Yksi joutuu luopumaan pian lopullisesti eräästä tärkeäksi päässeestä.
Yhden on tehtävä elämänhalunsa palauttamiseksi järkyttävän radikaaleja toimenpiteitä.
Yksi oli joutua pelastamaan elävältä palavaa ihmistä.
Miksi aina pitää osua lähelle, ennen kuin muistaa, miten ohuen langan päässä tässä todellisuudessa killutaankaan?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti