maanantai 5. toukokuuta 2008

Tässä elämä on: oma, kallis ja tarpeeton

Onni on Suomenlinnan kallioilla raivoava toukokuinen tuuli, joka pakottaa kääntämään pään puhujaa kohti, kuulemaan jutun paremmin. Onni on sen tuulen riepottama hiekka hampaissa ja lahkeissa; onni on lentoon kohoava lippis ja vielä yksi kylmä olut laukussa.
Onni ovat ihmiset, jotka ymmärtävät selittämättä.

Onni on Ikean lihapullakastikejauhepussi ja desi kermaa.

Onni on, kun Se Joku on lähdössä ja juoksee vielä eteisestä pussaamaan; onni on, kun Se keskeyttää kertomuksen ahdistavasta unesta tarttumalla kasvoihin kaksin käsin ja suutelemalla pahan pois.

Onni on yksi ahneen kouran välttänyt lempinamu edelliseltä illalta jääneessä karkkipussissa.

Onni on hetket, joina aika katoaa: on vain täytenä vellova tanssilattia ja dj:n soittama toivebiisi.

Onni on aamu ilman herätyskelloa.
Onni on itse istutetun kasvin uusi terheä verso.
Onni on ensimmäinen kulaus.

Onni on vastalevitetty puhdas pyykki, odottamattoman hyvä vuokraelokuva, toivottu mutta yllättävä yhteydenotto.

Onni on tärkeä käsi omassa.
Onni on kohtalonomainen yhteenkuuluvuuden tunne.
Onni on järjen jäädyttäminen.

1 kommentti:

Mierolainen kirjoitti...

Onni on. Jälleen kerran noin sata pointsia, voin samaistua noihin kaikkiin, paitsi siihen tanssilattiaosuuteen. Jos sen saa korvata esim. hyvän bändin keikalla tulevaan omaan suosikkibiisiin, niin allekirjoitan kaiken.

Ja siis, ei mulla ole kokemusta Ikean soosista mutta uskon sen olevan äärimmäisen hyvää.