Luin tosiaan sitten sen Portobellon noidan loppuun. Ja vaikka miten olisi Madonnan ja ties kenen lempikirjailija, pitää sanoa, että en pidä. Mä otan asiat kernaimmin sellaisessa muodossa, että saan niistä ajatuksia ja voin joskus kuvitella keksineeni ihan itse jotain; mä en halua, että mulle väännetään rautalankamalleja ja piirretään kuvia ja lisätään tavuviivoja ja sanotaan että kato NÄIN, ymmärrätkö?
Paulo Coelho itsessään on varmasti hyvinkin älyllinen mies. Sen kirjathan ovat takuuvarmoja rikastumiskonsteja, etten sanoisi kalevalaisesti rahasampoja, eikä musta edelleenkään ole väärin tai tyhmää pyytää hintaa (ainoastaan ehkä joissain tapauksissa hieman moraalitonta se kyllä on): hölmöä on vain maksaa se mukisematta ja luututa ostettuaan vielä myyntitiskikin jälkeensä.
Coelhon kirjoissa on pseudomystiikkaa: on romanialaisia paimentolaisheimoja, itäisiä erämaita, ikiaikaisia maagisia esineitä, riittejä ja taruja. Niissä on puoliuskonnollisuutta: oppi-isiä, suojelijoita, vanhoja viisaita Hengen välikappaleita sekä yhteyttä universaaleihin alkulähteisiin ja energiavirtoihin. Niissä on kevytfilosofiaa: avainkysymyksiä, maailmanselityksiä ja Jokaisen Oma Opintie, jonka kulkemisessa kukaan muu ei voi auttaa.
Ne ovat myös kvasikriittisiä: Portobellon noidassa tämä "uskonnollinen" suuruus oli Äiti eikä siis patriarkaalisen perinteen mukaan taivaan (tai minkään / kenenkään muunkaan) isä. Monesti niissä myös arvostellaan hieman vallitsevaa maailman järjestystä tai vähintään nykyaikaista kaikennielevää kiirettä.
Kuinka omaperäistä.
Mun mielestä Paulo Coelhon kirjat ovat yhtä paljon syvällistä kirjallisuutta kuin Dr. Phil on psykologiaa. Kun suurieleisesti nöyränä esittäytyvän miehen ajatusten koreaa sokeroitua pintaa hieman raaputtaa, alta paljastuu lautasellinen kaurapuuroa: mietteitä ja ratkaisuja, joita kuka tahansa saa keksittyä, kunhan istahtaa alas ja laittaa sen ison rattaan jauhamaan.
Taidetta, muun muassa, on helppo kritisoida väittämällä pystyvänsä itse samaan ellei parempaan.
Jos kerran pystyt, mikset tee?
Jos pystyt kirjoittamaan new age -tyylisen, kaiken henkevän ja Suurten Kysymysten kanssa flirttailevan teoksen ja myymään sitä kuin mehujäitä tällä säällä, niin hei: hyvä sulle!
En mä sillä. Mä vain mietin, mistä löytyvät ne miljoonat ja taas miljoonat toopet, jotka oikeasti haluavat saada ruokansa jonkun oksentamana ja puoliksi sulatettuna, koiranpentujen lailla. Mistä löytyvät ne, jotka saavat omat kirjansa vapaakappaleina suoraan kustantamoilta, kirjoittavat niistä suitsuttavia arvioita johtaviin julkaisuihin - ja kai nauravat koko matkan lunastamaan palkkashekkejään? Niiden motiivin kyllä vielä voi ymmärtää, eikä siinäkään mitään.
Mutta mistä löytyvät ne, jotka omalla rahallaan ostavat oman pikku kopionsa kyseisistä painotuotteista, lukevat ne niellen joka sanan kuuliaisesti kuin kehari protskupirtelönsä ja mainostavat lukukokemustaan silmät käännynnäisen lailla säihkyen? Mistä löytyvät ne, jotka antavat lausuntojaan kirjojen paperikansien liepeisiin: "tämä kirja muutti elämäni!"?
Kuka antoi Hitlerille kaiken sen vallan?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kaikki ei oikein jaksa itse prosessoida ja ajatella, filosofoida ja tuumiskella elämän isoja Kysymyksiä. Niille tarvitaan Coelho. Mun mielestä.
Lähetä kommentti