Ei mulla mitään asiaa ollut

Mulla ja Reinolla on tapana soitella toisillemme. Voidaan roikkua aika pitkäänkin langoilla, juoruten, analysoiden, ventiloiden ja terapoiden. Tärkeää on kuitenkin ihan puhelun aluksi todeta, että ei mulla taas mitään asiaa ollut. Se antaa toiselle mahdollisuuden ilmaista, jos on epäsopiva hetki tai tilanne moiselle audiobondaamiselle, tai sitten olla myöntyväinen ja tarttua rupattelusyöttiin. Kielitieteilijät kutsuisivat tämänkaltaista toimintaa kyhnytyspuheeksi.
Viime aikoina on kyllä ollut taas asiaakin. Totean jälleen kerran, että on kamalaa olla voimaton ja vailla keinoja ystävän elämäntilanteen edessä. Ja vaikka itse tietää, että tuen antaminen ja tarvittaessa korvana toimiminen on usein sitä tärkeintä ystävyyttä, niin jotenkin haluaisi tehdä enemmän. Haluaisi mennä tuleen sen toisen puolesta: taluttakaa tänne se lohikäärme, mulla on oma pesismaila ja sininen hanska Savatessa!

Hankin tänään itselleni uuden pöytälampun. Se on valtavan sievä: se näyttää ruttuiselle paperipussille ja sen valo on aivan riittämätön yölampuksi. Siihen asemaan se silti pääsi, koska sopii siihen esteettisesti niin hyvin. Äitini tytär.

Leikkaushaava arpeutuu kovaa vauhtia ja mä olen alkanut pitää sitä melkein sievänä. Ajattelin, että voisin ruveta kutsumaan sitä Teroksi.
Tänään myös pohdin, pääseekö tuommoisen yllättävän kropan pettämisen yli milloinkaan. Lakkaanko mä jonakin päivänä tarkkailemasta itseäni ja sitä mille tuntuu; voinko puuhastella huoletonna ja mitään miettimättä; uskallanko luottaa, ettei se palaa? Tyhmäähän on murehtia asioita etukäteen, mutten voi olla miettimättä, että mitä takeita mulla nyt on terveydestäni. Nyt jos koska kannattais varmaan elää kuin viimeistä päivää.

Seisoin tänään tovin Stockan tuulikaapissa, ja mun ohi käveli sen pienen temporaalisen tovin aikana ihan uskomattoman monta hyvänhajuista ihmistä. Ehkä sellaisten frekvenssi on Stockalla suurempi kuin muualla, tai ehkä siinä oli vain jotenkin optimaalinen tuoksujen kulkeutuvuus. Mukavaa se silti oli ja toivon, että musta tulee yhtä miellyttävä lehahdus ohitse läpsytellessäni.

Tänään suunniteltiin myös vähän lisää reissua, joka lähenee epätodellisen kovaa vauhtia. Mutta se vaatii kyllä kokonaan oman merkintänsä.

Kuuntelin Ipanapaa. Tässä ton tuoksuosuuden motivoima lainaus biisistä, joka musta on hirmuisen hyvä ellei jopa levyn paras:


Itse olen hyväntuoksuinen, kotonani täällä
Kovin hyväntuoksuinen, kylpytakki päällä
En haise peikolle, en hiekkakakuille,
vaan olen pehmeän ja ihanan ja täydellisen hyväntuoksuinen
No, ehkä pienen hetken hieman ryppyinen

- Siiri Nordin: Hyväntuoksuinen