keskiviikko 28. tammikuuta 2009

If you can't build a robot, BE a robot!

Luin eilen bloggauksen, jota tänä aamuna ajattelin aktiivisesti toteuttaa. Muistin aikeeni noin kymmenen minuuttia, kunnes kohtasin varhaisaamuisella kotikadullani porttikongin edustaa hiekoittavan naapuritalon huoltomiehen, joka hymyili minulle koko laajalla sekä osin hampaattomalla suullaan. Tulin niin vilpittömän hyvälle tuulelle, että hymyilin koko matkan metrolle.

Päivän aikana kuitenkin tapahtui jotain, ja jossain vaiheessa huomasin jälleen uponneeni mielialaan, jota Nuu kuvaili tänään osuvasti suoksi. Tuntuu työkaverini Hillityn sanoin kuusivuotiaalle, jonka tekisi vain mieli heittäytyä maahan kiukkuamaan, hokea EItä ja polkea vimmaisena lattiaa. Ilman syytä; ilman mitään sellaista epäkohtaa, johon tarttumalla saisi salamansa sammumaan ja ässehtimisen laantumaan.

Murjottaminen on, kaikesta asenteikkaasta uhittelustani ja ajoittaisesta ryydistelynhimostani huolimatta minulle varsin epätyypillinen ja siksi kovin kuluttava olotila. Osaan kyllä mainiosti synkkäillä ja olla huumorintajuttoman uuvuksissa jopa muiden ihmisten seurassa, mutta tavallisesti siitä seuraa välitön morkkis ja syyllisyys sekä tarve pyytää anteeksi toistenkin tunnelman pilaamista. Tänään sain jälleen tuta, että ne, jotka ovat ystäviäni, ovat oikeasti sellaisia, koska itse haluavat niin. Ne eivät säikähdä ajoittaista sisälläni asuvan kehnon seuranaisen esiinmarssia, eivätkä poista numeroani puhelinmuistiostani yhden epäkurantin esiintymisen perusteella. Sen sijaan ne soittavat ja kysyvät, onko kaikki hyvin, kertovat itseään ilahduttaneita asioita parantaakseen myös minun mieltäni ja ovat valmiit suunnittelemaan tulevaisuuttaan, jossa olen myös minä ja jossa meille yhdessä tapahtuu mainioita asioita.

Päässäni on jo muutaman päivän soinut kappale, jonka olemassaoloa en enää edes muistanut. Kenties alitajuntani koettaa kertoa minulle jotain; toisaalta tämän lyriikoistahan minä juuri tiedän kaiken.
Mitä jos sittenkään ei, ei taaskaan, ei sittenkään
on se, mitä en edes uskalla ajatella.


Sinun kanssasi elämäni
ois tässä ja nyt
Elämääni olen sinua
kauan etsinyt

Sinun kanssasi tahtoisin olla
niin kauan kuin aikaa on,
ilman sinua on vain maailma levoton

Ja kaikki ois kuin unta,
unta jonka näin
talvisena yönä
siihen uneen minä jäin

- Samuli Edelmann: Sinun kanssasi

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Eikös tuo ole kuin onnen lyhteet?

Kesäminkki kirjoitti...

housuissas on onnenlyhteet.

hetken jo luulin partiolaisen palanneen, mutta ei se ilmeisesti olekaan.