Joskus todella monta vuotta sitten telkkarissa pyöri sellainen pässi tositv-sarja kuin Noora menee naimisiin. Noora tapaili siinä lukuisia nuorukaisia, joista hänen piti valita sitten itselleen sulhanen. Pilallehan se homma meni, Noora itse oli kroonisesti tyytymätön tapetinvärinen nainen eivätkä miehet luonnollisesti edes voineet olla sopivia. Ohjelma oli kuitenkin saatettava formaatinmukaiseen loppuun: piti saada häät.
Sattui sillä tavalla hassusti, että se poika, joka pääsi loppuun saakka eli "telkkarihäihin" oli minun silloinen työkaverini. Niinpä koko meidän senhetkinen työporukkamme sai kutsun kuvauksiin. Reissu itsessään oli hyvin hämmentävä ja nykyään jo valtaosiltaan muistista hiipunut - siellä esiintyi kuitenkin tuolloin vielä varsin tuntematon nainen, jonka ääni oli mielestäni älyttömän hieno joskin sen kappaleiden lyriikat olivat vähintäänkin omintakeiset. Se veti tämän biisin siellä, muistaakseni jotenkin puoliakustisesti ja silloin jo mietin, miksi juuri tämä sopi tuottajien mielestä "hää"musiikiksi. Minut tämä saa jotenkin suunnattoman haikeaksi ja sellaiseksi että tekisi mieli vähän itkeä. Mä pidän kii susta kovaa, mä pidän kii liian kovaa.
Toisesta puolestaan tulee mieleen ensimmäinen varsinainen karaokebaari-iltani Nuun kanssa, taisi olla helmikuussa 2009. Iltaan mahtui kaikenmoista hahmoa ja sattumusta, mutta yksi ehdottomia kohokohtia oli, kun Matti Vanhasen näköinen nuorukainen lauloi tämän. Hirveän kornia liikuttua jostain tällaisesta, mutta se lauloi sen niin puhtaasti ja sielukkaasti, että ei voi minkään.
- Jippu: Kii, Phil Collins: Another Day in Paradise
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
ooo, se lauloi kyllä kauhean hyvin! ja vielä ton biisin, joka on jotenkin.. kummallinen. tai sellanen, vaikka ehkä se johtuu siitä että phil itse silleen oudosti lespaa ja kuulostaa itkuiselle.
haha, sanavahvistus on aika huumemyönteinen piright!
Lähetä kommentti