torstai 9. heinäkuuta 2009

Kuin surmaisi satakielen

Tänä iltana töistä lähtiessäni minua kohtasi epätavallinen näky: parkkiin jätetyn polkupyöräni eturenkaan päällä oli jotain pientä ja pörröistä, siihen kuulumatonta. Lähemmäs päästyäni havaitsin, että tismalleen etulokasuojan kupeessa kyyhötti pieni ja pullea, hämmentävästi Keith Flintiä muistuttava linnunpoikanen. Avasin pyörän lukot ja kiinnitin laukkuni taakkatelineelle, miettien koko ajan kuumeisesti, miten saisin linnun ehjänä alas pyörältäni. Huomasin juttelevani sille, samalla veikeällä äänellä kuin koirille puhuessani: no niin tyyppi tyyppinen, mitäs me sulle nyt tehdään? Lähestyessäni sitä pyöränpumpun kanssa, aikeenani saada se hyppäämään sille ja siten siirrettyä pois tieltäni se rääkäisi vertahyytävästi ja räpsähti betonilattialle. Se koikkelehti epävarman näköisesti ja edelleen raivoisasti rähisten lattialla, välillä tähyillen toivottoman korkealla olevaa kaidetta. Sen liikkeet antoivat syytä uskoa, ettei se osaa vielä lentää. Sen surkea, joskin varsin ruudikas karjuminen vaikutti sille, että sen emo ja muukin perhe on hylännyt sen.

Hyppäsin pyörälleni ja poljin tieheni, elukkaparan avunhuudot yhä korvissani.
Se kuolee taatusti ensi yönä.

Minä olen murhaaja.

4 kommenttia:

nuunis kirjoitti...

voi pikku keitsua :( just niinkun puhuttiin, miksei se voinut tippua jonnekin missä et ois nähnyt sitä, niin ei ois harmia.

sanavahvistus on kengurusisko crockseissa: siscroo.

panu kirjoitti...

Jos pieni lintu on eksynyt emostaan, niin sen voi viedä korkeasaaren pieneläinklinikalle tai soittaa sieltä eläinambulanssin hakemaan sen.

Tosin kandee kattoo, että se on oikeasti pieni ja pulassa:)

shelttileidi kirjoitti...

Minkäs me voidaan. Jos puuttuu luonnon armottomaan kiertokulkuun, saa aikaan vaan enemmän vahinkoa. Tietää siilinpoikasta aikanaan hyysännyt. Mutta, positiivisiakin yllätyksiä tulee. Tipu voi istua ihan tyytyväisenä pesässä tälläkin hetkellä.

Kesäminkki kirjoitti...

olipa lohdullisesti, sl! juuri noin meidän äiti olisi sanonut, kiitos siitä :)
yritän enimmäkseen olla ajattelematta sitä linnunpoikapoloa ja toivon, ettei sen pieni jäykkä ruumis ole enää oven edessä sinne seuraavaksi mennessäni.