Kun suunnaton huomionkipeys ja kyvyttömyys kestää huomion keskipisteenä olemista yhdistyvät samassa persoonassa, ei seurauksena ole ainakaan harmoniaa ja huolettomuutta.
Ahdistun, sillä en tahdo asioita joita minun oletetaan tahtovan. Aina en ole varma itsekään siitä, mitä oikein tahdon.
Ahdistun, etten osaa olla ja elää kuten hyvä olisi.
Ahdistun alati tarvitsevasta ja kyltymättömästä kehostani: se kaipaa kiihkeästi unta, muttei suostu nukkumaan. Sille kaikessa on joko aivan liian niukalti tai moninkertaisesti liikaa. Se ei jaksa rauhoittua eikä liikahtaa. Se oireilee, oikkuilee, ulottuu ja kapinoi eikä sille kelpaa mikään.
Ahdistun, kun en osaa hymyillä tuntemattomille ja puhua lapsille.
Kun en saa aikaiseksi kylliksi tai sitten teen liikaa, liian nopeasti.
Kun en koskaan riitä.
Something broke inside my stomach
I let the pieces lie just where they fell
Being with you is hell
- Porcupine Tree: Open Car
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
kuuntelet onnen lyhteitä niin tulee uni :)p.s aina luen sun tekstit päivittäin eli alas tekee uutta tekstiä jatkossa niiku joka päivä...
why thank you, stranger :)
Lähetä kommentti