I'm on a highway to Hell

Nyt se on virallista. Saan ajaa kaksipyöräistä luvan kanssa, ilman valkoista harjoituskolmiota ja ajo-opettajaa. Sain inssin kerralla läpi, saamatta yhtään vakavaa huomautusta mistään. Kaikki se stressaaminen, yökausia jatkunut käsittelykokeen uniprosessointi ja kaikki hölmöt itsensä pieneksi ja typeräksi tuntemisen hetket kantoivat hedelmää. Jännityksen lauettua tilalle astui virnuileva riehakkuus - joka lopulta suli loputtomaksi väsymykseksi. Kello on kymmenen kesäperjantaina ja minä olen kaivautumassa peiton alle, vapaaehtoisesti.

Tämän lisäksi tänään myös join kuohuviiniä Martti Servon näköisen punapigmenttisen tohtorikoulutettavan kanssa, puhuen kävelykierroksista ja elottoman materian kaunasta luojaansa kohtaan (mitä kalliimpaa, sitä omanarvontuntoisempaa - ja vihamielisempää). Kävin tutustumassa Helsingin hurmaaviin vaikuttajanaisiin historiasta ja bongailin hienoja kiiltäviä pyöriä Espalla.

Näin myös positiivisen, itseään vahvistavan kierteen tapahtuvan käytännössä hengaillessani toimistolla edellisen bloggauksen sankari seuranani: kun ihmistä katsotaan välittäen, haluten ja sitä hauskana pitäen, se alkaa toimia kuin todella olisi kaikkia edellämainittuja ja sitä myöden muuttuukin sellaiseksi, jopa niille jotka eivät sitä vielä tunne. Jos minua pidetään ihanana, alan vähitellen uskoa siihen itsekin. Kun joku nauraa minun jutuilleni kuin se, kun joku katsoo minua niin vilpittömästi ja eri tavoin kuin kukaan koskaan, alan itsekin nähdä peiliin katsoessani itseni sen silmin. Se tuntuu niin hyvälle, että toivon sen näkevän saman minun silmissäni.

Pussailin eteisessä ja olin vähällä päätyä harjoittamaan haureuksia tilimappien ja suoraveloitussopimuskaavakkeiden päälle. Sain kyydin kotiovelle ja kypäräkassin kantoapua. Ennen kaikkea sain sen typerän, ihastuneiden naiivin juustoisen tunteen siitä, että ne ovat turvassa eikä niille voi enää koskaan sattua mitään, sillä niillä on joku niiden ja maailman välissä.

Tiedän käveleväni heikoilla jäillä. Mutta tämän, jos tämän saan. Jos nyt tämän saan, en koskaan enää pyydä mitään.