maanantai 1. kesäkuuta 2009

Veden alla on vaikea hengittää

Jokaisen tuttavapiirissä on niitä, jotka ajankäytöllään - tai pikemminkin -käyttämättömyydellään - pitelevät koko lähiympäristönsä naruja hyppysissään. Ne eivät koskaan ole ajoissa, ne laittavat toiset odottamaan ja rankkaavat näin oman aikansa toisten aikaa arvokkaammaksi. Niiden kanssa ei voi sopia mitään, sillä ne rakastavat suunnitella, olis tosi ihana mennä joskus piknikille Tervasaareen isolla porukalla, mutteivät koskaan saa mitään konkreettista aikaiseksi ja jos joku muu sitten järjestää jotain, ne peruvat viime tingassa tai eivät vain ilmesty paikalle. Ne eivät myöskään tykkää lyödä suunnitelmia lukkoon, sillä ne elävät hetkessä - toisin sanoen ne odottelevat alati parempaa tarjousta ja soittavat niitä ensin pyytäneille vain siinä tapauksessa, ettei mitään muuta ilmaannu. Ne ovat puhetta vailla vastinetta, juuri niitä äänekkäimpiä tynnyreitä.

Olen usein murehtinut sitä, etten ole kovin spontaani enkä useinkaan pääse liikkeelle pienellä varoajalla, minä kun tykkään buukkailla etukäteen, orientoituaakseni ja pysyäkseni itsekin kärryillä omista liikkeistäni. Valittelin tätä kerran Nuulle, joka käänsi esiin asian sellaisen kantin, jota en itse ollut tullut miettineeksi: ne "spontaanit" eivät todellisuudessa useinkaan ole mitään aidosti vapaita, boheemeja sieluja, vaan ainoastaan kyvyttömiä aikatauluttamaan ja sitoutumaan suunnitelmiin. Asioiden esittämistavasta sitten riippuu, kuka tuntee itsensä surkeaksi ja sosiaalisesti rajoittuneeksi.
Tämä katsantokanta huojensi mieltäni kovasti, enkä sen koomin ole pyydellyt totista kirjaimellisuuttani kyseisen asian suhteen anteeksi.

Olen päättänyt, etten enää aio nähdä vaivaa sellaisten eteen, jotka eivät ole valmiit ponnistelemaan minun vuokseni. En enää tahdo asettaa toisen pahaa mieltä omani edelle, en aio tottua epämukavaan enkä anna kovin monta uutta mahdollisuutta toistuvasti mokaileville. Tämän aion myös ilmoittaa sitä odottaville: kerron olleeni jo sen polun päässä vain nähdäkseni, ettei umpikujan keskelle aukeakaan salaovea.

Eilen kuulin sattumalta järkyttäviä uutisia yhdestä kerran - yhä - niin tärkeästä. En edelleenkään ole suostunut ymmärtämään täysin, mitä ne pahimmassa tapauksessa saattavat merkitä. Toivon, ettei minun tarvitsekaan - toivon, ettei sen tarvitse. Ei taas, ei tätäkin.


Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin
Jäävät hartiat väkevän, suuren
pieneksi kuin heikonkin

- PMMP: Tässä elämä on

10 kommenttia:

nuunis kirjoitti...

oonpa hienosti pannut! mutta noinhan se voi, ja usein myös on. täsmällisyys on ehdottomasti hyve ja osoittaa käytöstapoja, ja jokainen pystyisi siihen, jos olisi tarpeeksi viitseliäs ja hienotunteinen.

Kesäminkki kirjoitti...

no näinpä! meidän äiti aina sanoi isänsä sanoneen, että täsmällisyys on kuninkaiden kunnia. se on mun mielestä kohtalaisen ytimestä noin.

Amaaria kirjoitti...

Pomoni on kuvailemasi kaltainen aikakeisari. Ei ole helppoa... Vuosikaudet hiuksia revittyäni perumisten ja viime hetken muutosten, kantamattomien vastuiden, täyttämättömien lupausten jälkeen olen ryhtynyt vapaaksi työntekijäksi. Teen hommani neuvottelematta ja oman harkintani mukaan, tiedottelen (jos ja kun muistan) tekemisistäni.
Vapaus maistuu, mutta tällainen yksityisyrittäjäalainen haluaisi kyllä roiman palkankorotuksen kantaessaan pomovastuutakin projektistaan.

Kesäminkki kirjoitti...

voi luoja, työyhteisössä tuommoinen vedättely vasta syökin. onneksi mulle ei vielä ole sillä saralla tullut vastaan, sillä en edes tiedä miten päin sitten oltaisiin.

panu kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
panu kirjoitti...

Tuli liian pitkä kommentti, oli pakko poistaa.

Peruspointtina se, että mä en pidä täsmällisyyttä erityisenä hyveenä enkä sen puutetta käytöstapojen puutteena, ja pidän tarpeeksi hyvänä perusteena sille, että haluan viettää vapaa-aikani ilman aikatauluja sitä, että se on minun vapaa-aikani, ja aikatauluttomuus on sen ykköskriteeri. Ja onneksi kanssani hengaaminen perustuu vapaaehtoisuudelle, joten jos vapaa-aikani laatukriteerit vituttavat, kanssani ei tarvitse hengata.

Pikakatsaus myöhästelijän pimeään sielunelämään:)

panu kirjoitti...

Ah niin, toki nuo muut blogissa mainitut asiat ovat minustakin varsin paskamaisia:D

nuunis kirjoitti...

aa, niin ja muuten panu sä oot ainoa, jonka myöhästely ei vituta, koska sä oot sellanen veijari :) sun kohdalla tosiaan jotenkin on toi ero, ettei se ole huonotapaisuutta vaan niinkun ominaisuus. on se jännä.

panu kirjoitti...

Sehän tässä maailmassa onkin: pitää löytää jengiä, jotka tykkää niin paljon, että kestävät kaikkia kivoja pikku ominaisuuksia:D

nuunis kirjoitti...

:D oikein! mä oon ainakin menny ihan tohon.