keskiviikko 19. joulukuuta 2007

I'm not dead, just changing

Mulla on toista päivää meneillään huikea maaninen flow: kaikki onnistuu, pystyn mihin vain, selviän mistä tahansa ja teen kaiken tämän triplanopeudella ja hymyillen raivoisasti.
Olo on tämän lisäksi varmastikin aivan järkeenkäyvästi mutta silti kummasti huojentunut, keventynyt ja helpottunut. Tällaisissa tilanteissa ei voi myöskään olla ajattelematta sitä, miten paljon varhemmin kaiken tämän olisi pitänyt käydä. Oisko jotain kolme ja puol vuotta sitten ollut hyvä? Luultavasti mun piuhat on vain niin pitkät, että tarvitsin tämän ajan sisäistääkseni ilmiselvän. Olkoon.

Tänään olen elämäni ensimmäistä kertaa kiivennyt kirjaimellisesti kipurajoilla. Tällä hetkellä koko kropan lihaksia polttelee, liikeet ovat hitaita ja epätarkkoja ja kädet on jähmettyneet spastiseen pihtiotteeseen. Pukuhuoneessa en ollut saada itse edes vaatteita vaihdettua ja kaupassa piimätölkkiä kurottaessani olin puhjeta spontaanisti kyyneliin. Totesin myös surukseni Alkossa käymisen olevan puhtaasti utopistinen haave tässä tilassa. Ei auta, lauantaina lisää. Mulla On Uusi Harrastus Ja Olen Luvattoman Innoissani. Auts. Auauau.
Monethan tietää, että musta tulee väsyneenä rasittavan vitsikäs ja mun tarve viihdyttää kokonaisia prikaateja nousee pintaan täysin pitelemättömänä. Tänään kaikki tämä kulminoitui erääseen leivonta-aiheiseen, aivan mauttomiin mittoihin kohonneeseen hilpeilyyn sekä ajatukseen nuorista neidoista anniskeluravintolassa camouflage-verkon alle piiloutuneena, kuohuviiniä suoraan pullon suusta ryystämässä. Illan jymypotista vastasi kuitenkin Nuu, joka kertonee lisää salaatin ja satanistien yllättävistä yhteyksistä sekä grogikakusta, joka arvatenkin on kaiken pahan alku ja juuri. Parempi kuin mun yllätyksekäs laatikkoleikki, paljon parempi.

Vielä päivän kiitokset: Rikas Ystävä, teit mut tänään hyvin iloiseksi viestilläsi. Kaikki rakkaat: olette olleet viime päivät aivan erityisen ihania, ja muistan taas kerran, miksi olette mun ystäviä ja minkä vuoksi mua siitä kadehditaan. <3

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Se on kuule rakkaani niin, että metsä vastaa miten sinne huudetaan. Lav ya!