keskiviikko 26. joulukuuta 2007

Careful what you wish for...

...'cause you might receive. Pääsin baariin. Tarkalleen ottaen pääsin Lohjaan baariin, juomaan tequilaredbullia, viskiä ja punaviiniä. Pääsin todistamaan kolmea melkein-tappelua, ravintolajonohuutelua, hullujen panettelua ja itseni kutsumista ylpeäksi. Harhailin yksin ympäri Lohjan ydinkeskustaa aamuyöstä grillikioskia etsien - mutta turhaan. Istuin jatkoilla keittiön lattialla surkeana ja nälkäisenä, Alpo Ahman syöttäessä mulle pikkulusikalla kuorittuja manteleita. Koetin olla hauska, nokkela ja sanavalmis, mutta onnistuin vain kyyhöttämään sohvalla huppu päässäni, miltei mykkänä. Sain nukkua lusikassa serkkutytön kanssa; samaan aikaan pojat valmistivat blenderillä vitamiinidrinkkejä ja joivat mun viskin loppuun.
Kotiin palatessani löysin kerrostalokyttääjänaapureiden voroilta talteenottaman mystisen joululahjan, joka oli jätetty oveni taakse ilman antajan nimeä. Arvasin sen silti ja kaipasin lohduttomasti.
Johan oli. Selvinnen ensi vuoteen mennessä.

Ei kommentteja: