sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Vakavahenkinen mies

Viikonloppu on ollut ihmeellinen. Perjantai alkoi huikeasti, sädehtivää pakkaspäivää ikkunan läpi ihaillen, loputtomasti keskustellen, käpertyen jonkun käden ulottuville ja tietäen olevansa rakastettu.
Iltapäivällä matkasimme Fridan kanssa Malmille etsimään tissibaaria, mutta jouduimme lopulta Rotterdamiin, metroon ja S-markettiin - sekä humalaan. Vahingossa.

Lauantaina nukuin epähuomiossa pommiin, nautin pannareita ja prinssinakkeja Reinon ja JL:n sekä Puupposen seurassa, suoritin erinomaisen onnistuneita joululahjaostoksia ja poikkesin R-kioskille hankkimaan Erotiikan maailman. Illalla maailman parhaat naiset saapuivat luokseni vaihtelevin kantamuksin, joimme shampanjaa ja vodkaa, puhuimme pojista ja elämästä yleensä, kiikutimme taksilla sen tuoreen entisen poikaystävän irtaimiston kantikseen, lauloimme livekaraokea Kivillä ja tanssimme spastista kouristustanssia erinäisillä tanssilattioilla ja niiden vieressä. Kotiin kävellessäni tunsin jälleen olevani niin erottamaton osa maailmaa kuin sellainen ihminen on, josta oikeasti joku välittää. Minun naiseni ovat maailman parhaita, enkä oikein tiedä mitä olen tehnyt ansaitakseni ne.

Ja tänään se sunnuntaiblues yllätti minut sittenkin, vaikka luulin olevani turvassa, suojattu niiltä osin. Se sai minut kiinni raitiotievaunussa, palatessani elokuvista. Se istui untuvatakkini olalle, painaen ryhdin vähän vinoon ja saaden huokaamaan syvään. Tällaisena iltana tuntuisi hyvälle palata kotiin, painautua lämpimään kylkeen ja nuuhkia turvallista tuoksua, tarvitsematta puhua mitään. Tuntea olevansa perillä.


Jotkut menee sekaisin rock'n'roll-musiikista,
jotkut menee sekaisin alkoholista
Hei beibi, menen sekaisin sinusta
Jotkut menee sekaisin kuusta,
jotkut menee sekaisin jostain ihan muusta
Hei beibi, menen sekaisin sinusta

Sinä sekoitat minut
paremmin kuin mikään muu
Tämä hullu maailma
hetkeksi unohtuu

Sinä teit minusta kuninkaan,
annoit minulle omaksi maan
jota hallitsen lempeällä kädellä
niin kuin viisas kuningas,
joka tietää että yhtä hyvin hän olla vois
kurja keppikerjäläinen

Hei mitä sinä naurat?
Luitko ajatukseni?
Voin olla vähän hölmö
mutta niin tosissani

Musta tuntuu niin kuin oisin saanut jotain
silti yhä uudelleen ja uudelleen
menen sekaisin,
menen sekaisin sinusta

En osaa kirjoittaa sulle rakkausrunoja
mutta ota tämä laulu,
tästä tuli vähän sellainen

- J. Karjalainen: Sekaisin

1 kommentti:

nuunis kirjoitti...

toi sunnuntainen vittuilijatyyppi on kyl ärsyttävä. pahinta on toi, kun luulee et sen on eksyttänyt ja päässyt sitä pakoon, niin sitten se tulee.