sunnuntai 27. joulukuuta 2009

I think I'll go out and embarrass myself by getting drunk and falling down the street

Tänä jouluna on kyllä sattunut merkillisiä juttuja. Kuten se, että ensin kovalla vaivalla ja monella mankumisella saa ihmisiä kanssaan baariin lievittämään pyhäahdistusta ja jättää ne sitten keskenään liuetakseen itse alakertaan Ratakuskin ja Tylyn Mutta Ynseän jekutettavaksi ja vinoiltavaksi. Tai se, että lähettelee kiihkeästi viestejä omituisille tahoille, sillä jotenkin äkkiä koko olemassaolo tuntuu riippuvan juuri niiden ihmisten vastauksista. Tai se, että saa taksikyydin kotiovelle ja luulee saavansa kaupan päälle jotain muutakin, muttei sitten onneksi saakaan; sen sijaan saa yöhuikopalaksi aivan helvetin hyviä lämpimiä tonnikalaoliiviketsuppivoikkuleipiä kotiinkannettuna, sekä palanpainikkeeksi kuvia levytyssessioista taustatarinoineen.

Herätessään aivan liian varhain tiukkaan maailman paskin jätkä -krapulaan sekä hengitysvaikeuksiin on parasta, kun saa viestejä, joissa sanotaan kaiken olevan kunnossa ja joissa tarjotaan silitystä ja lievittävää lääkitystä. Että on joku, jonka kanssa pilkkoa ilta sopiviin annospaloihin ja todeta jokaisen olevan aivan helposti nieltävissä ja ettei mitään peruuttamatonta ole tapahtunut.
Ja että on joku, joka suostuu pitämään linjan auki, jotta voin kuunnella kun se toimittaa tavallisia hommiaan ja olla sen kanssa siten ja ankkuroida itseni maailmaan. Että se kuuntelee pitkästymättä ahdistunutta ja itsesäälistä vellomistani, sanoo juuri oikein ja nauraa täsmälleen oikeissa kohdissa. Että se tarjoutuu soittamaan myöhemmin uudelleen ja tiedän että se tahtoisi olla pitämässä minusta kiinni kunnes pysyn taas kasassa itsekseni.

On niin omituista, että välillä ei uskaltaisi olla ollenkaan, ellei saisi pitää silmiään kiinni.