Who put the fan in fanatic?

Luin tänään uudesta Oliviasta jostain naisesta, joka oli vain päättänyt hankkia itselleen parisuhteen. Se antoi itselleen aikaa tehtävään vuoden ja aloitti vaihtamalla duuninsa helpompaan, jotta sillä jäisi aikaa treffailuun. Sitten se laati profiileja ja deittaili määrätietoisesti muutaman kuukauden, kunnes tapasi elämänsä valon.
Tiedän muitakin, ihan oikeita eläviä ihmisiä, jotka ovat toimineet suhdetta metsästäessään päämäärätietoisesti, ehdokkaita kilpailuttaen ja kannattavuuslaskelmia taulukoiden; se ei siis ole ollenkaan niin tavatonta tai edes sekopäistä kuin mille äkkipäätään kuulostaisi. Se on sitä paitsi kantanut hedelmää, ihan kirjaimellisestikin.

Minua moinen upottautuminen kauhistuttaa. Ensinnäkin siksi, etten ole yhden asian nainen ollenkaan: saatan kyllä hullaantua asioista ja olla määräajoin kykenemätön puhumaan muusta (kuten viime aikoina moottoripyöristä ja sitä ennen seinäkiipeilystä), mutta se menee ohitse ja oikeasti vaadin lukuisia virikkeitä ja kiinnostuksen kohteita pysyäkseni virkeästi silmät avoinna elämän reunassa kiinni.
Toiseksi olen toivoton romantikko ja kyynikon naamarini allakin haaveilija henkeen ja vereen. Minulle ajatus siitä, että lempi ja kaikki siihen liittyvä mystiikka purettaisiin arkirealismiin ja talouselämästä lainattuihin termeihin on yhtä puistattava ja tavallaan koko elämän pohjan romauttava kuin kukkotappeluista lumoutuva hippi. Minusta ihmis- ja liikesuhteet on syytä pitää erillään, jargonia ja toimintamalleja myöden; itse ainakin kokisin tulleeni pahan kerran loukatuksi, jos minulle selviäisi olleeni ehdokkaista pätevin ja sopivin sen sijaan että olisin ollut esimerkiksi ihanin ja rakastuttavin.

Toisaalta taas saattaisi olla aihetta tarkistaa asenteitaan. Katsokaa nyt hei vähän kuka täällä huutelee.


Kävin tänään salilla ensi kertaa kenties kuukauteen. Se, kuten töihinpaluukaan, ei ihme kyllä tuntunut ollenkaan niin kivuliaalle kuin olin uumoillut. Tuntuu hyvälle olla aktiivinen ja saada konkreettisesti jotain aikaan niin, että voi olla tyytyväinen edes kättensä jälkeen.
Ei, ei töissä ahdista. Se on kaikki tämä muu mikä hankaa kuin push-upit telaketjufeministiä.