tiistai 25. elokuuta 2009

When it hasn't been your day, your week, your month or even your year

Pum. Varasin ajan kolmannelle leimalleni. Ja miten onkin niin, että tatuointitaiteilijat ovat suutareiden ohella (karkeasti yleistäen tietenkin) asiakaspalveluhenkisimpiä, rennoimpia ja positiivista aiheellisinta ammattiylpeyttä hehkuvia hahmoja, joita koskaan olen tavannut? Teemu vastasi puhelimeen kotoaan, sairaslomalta, ja varasi minulle leppoisalla pohjoissavolaisella murteellaan ajan joulukuulle - halutessani olisin saanut sen jo syyskuun lopullekin. Tuo kultainen mies lupasi myös palauttaa minulle varausmaksun, jos nyt vaikka kävisikin niin kurjasti että joutuisin aikani syystä tai muusta perumaan - täysin ennenkuulumattoman reilua, mistä välittömästi hänelle mainitsinkin.

Toki varmaankin on niin, että jos on omalla alallaan mainetta sankalti niittänyt ja muutenkin ansioitunut tekijä, on varaa muun muassa laittaa asiakkaat jonottamaan köyhän talon porsaiden tavoin mahdollisesti vapaita aikoja sekä valita ne kuvat, jotka kiihottavat omaa luovuutta eniten ja kieltäytyä tekemästä muunlaisia. Aiemmat kuvani hakannut taho kuitenkin osoittautui tällä kertaa liian hankalasti tavoiteltavaksi minun makuuni ja päätin luovuttaa nahkani Teemun käsiin. Kutsukaa minua herkkäuskoiseksi sinisilmäksi, mutta minun on vaikea kuvitella kyseisen alan edustajan puljun pysyvän pystyssäkään huonoa jälkeä maailmalle päästävänä. Puskaradiosta annoin korviini kantautua ylistäviä arvioita piilotetuista luista. Katsoin tietysti myös sen kuvagallerian. Menen siis neulan alle tälläkin kertaa luottavaisena kuin kauniaislaisen perheen kuopus.

Enää kun Reino saisi sen kuvan piirrettyä. Ja verovirasto palautukset maksettua.


Onnistuin virittäytymään Heppageimimuudiin tämän syksyn ensimmäisen tapaamisen myötä. Suunnatonta riemua näin ryhmänjohtajan näkökulmasta herätti se, että neljästä kysymästäni viime vuonna ryhmässäni hommia paiskineesta vapaaehtoistyöntekijästä kolme lupasi suoralta kädeltä ja välittömästi viestiini vastaten astua remmiin tänäkin vuonna. Ihan kaikkea en siis selvästikään onnistunut mäsäyttämään ensimmäisellä ryhmänjohtajapestilläni viime syksynä.
Jotenkin koko se käsittämätön tsemppihenki ja sellainen illusionäärinen tunne siitä, että yhtä köyttähän tässä vedellään ja samassa jollassa soudellaan ja käsistä kiinni lallallaa - toisille siitä vain maksetaan ja muut saavat safkat päivittäin sekä kivat sponssifleecet kaupan päälle! - onnistuivat jälleen saamaan minut valtaansa, pyyhkien mennessään viimevuotiset rasituksen, stressin ja kroonisen väsymyksen merkit mielestäni. Haluan olla osa epärealistisen suurta koneistoa! Tahdon antaa panokseni kerran niin rakkaan harrastukseni eteen! Minä jaksan, minä osaan, minä kykenen, minä! Antakaa minulle kolme päällekkäistä toimenkuvaa, lauma epäluotettavia alaisia ja ravihevoisen lailla kusevia aikatauluja - mä hoidan mä hoidan!
Lupaan sitten taas lokakuun puolivälin viikonlopun jälkeen valittaa, kuinka synkkää, likaista ja kiittämätöntä hommaa sain taas painaa - vailla tunnustusta tai kunnon ravintoa, unesta nyt puhumattakaan.

Lyhyt ja armelias on ihmisen taimen muisti.

4 kommenttia:

Rooibos kirjoitti...

Toi on muuten totta, että suutarit on ihan huipputyyppejä. Ainakin kaikki tapaamani - ja vakisuutari on naiselle kullanarvoinen asia, vähän niinkuin vakikampaaja ja vakihieroja.

Kesäminkki kirjoitti...

eikö niin? onkohan se niillä pääsyvaatimuksena suutarikouluun, että pitää olla letkeä ja nasta ja sitten vielä tietysti ne ammatilliset ominaisuudet? sitä paitsi mun mielestä niiden kädet ovat ihanat, sellaiset työn koppuroittamat ja rasvassa. suutarit <3

nuunis kirjoitti...

mun mielestä kannattaisi ehdottomasti tutkia niitä tekijöitä, mitkä motivoivat heppaihmisiä, koska missä muussa yhteydessä ihmiset suostuvat orjantyöhön innosta kireenä? sen kun keksii niin voi ehkä valloittaa maailman.

suutarit <3 viimeksi kun vein ihan torson kenkäni sellaiselle ja epäilin et saakohan sen enää henkiin, sanoi suutarisetä että tottakai, sitä varten me täällä ollaan.

Kesäminkki kirjoitti...

oot muuten nuu oikeessa! monen monta vuotta luulin kaikkien olevan sellaisia, kerran itekin olin, mutta kas! näin ei olekaan! oikeassa maailmassa ihmisiä pitää PALKITA jos ne haluaa saada tekemään jotain. oppia ikä kaikki.