maanantai 16. maaliskuuta 2009

Mitä sais olla?

Kasvatan itseäni harjoittelemalla syömään ruokia, jotka eivät minua luonnostaan miellytä. Osittain siksi, että pidän ruokarepertuaarini laajentamista eräänlaisena sivistyksen lisäämisenä ja osittain siksi, että minua viehättää todentaa ajatus siitä, että miltei kaikkeen voi opettaa itsensä. Yksi varsin mittava motiivi on väistämättä myöskin se tosiseikka, että itse ylenkatson, jopa hieman halveksin nirsoja ja ruokansa suhteen vaateliaita ihmisiä. Allergiat ovat luonnollisesti asia erikseen, sillä niitä minun on vaikea ymmärtää puhtaasti siksi, etten itse ole koskaan ollut millekään asialle oikeasti elämäähankaloittavan allerginen, enkä siis osaa edes kuvitella mille sen täytyy tuntua.

Lähtökohtaisesti naisen, joka kasvoi seitsemän ensimmäistä elinvuottaan käytännössä kaurapuurolla ja kylmällä einesmaksalaatikolla, voisi olettaa olevan käsittämättömän ennakkoluuloinen ja ruokarajoitteinen. Tähän päivään mennessä olen kuitenkin päässyt tilaan, jossa oikeastaan mikään ruoka-aine, kenties lipeäkalaa ja silavaa lukuunottamatta, ei ole mahdotonta alassaatavaa. Edelleen on silti olemassa ruokia, joita en oma-aloitteisesti valitse - mikäli valinnanmahdollisuus löytyy. Ennakoiden tilanteita, joissa muonansa sisältöön ei itse voi vaikuttaa - illalliskutsut, lentokone, vankila - altistan itseäni säännöllisesti ja tavoitteellisesti näille ruuille. Tänään ostin elämäni ensimmäistä kertaa kokonaisen vuohenjuustotangon vain omaan käyttööni (sen tangon pinta muuten tuntuu aivan yhtä silkkiselle sormissa kuin peniksen, onko kukaan muu huomannut saman?). Silppusin sitä maltilla salaattiini, ja jo ensi puraisu muistutti, miksi se on edelleen siedätyslistalla: se maistuu tismalleen samalle kuin joidenkuiden päänahka haisee hauduttuaan pitkään pipon alla.
Olen päättänyt oppia siitä huolimatta senkin ja jonakin päivänä valitsen koko menun sisältämään silkkaa vuohenjuustoa.


Äsken American Idolsin taustalla kuului kirkuvan nainen, jonka huuto resonoi täsmälleen samalla taajuudella kuin Nuun keikkakiljunta. Alan kohta epäillä sen sisuuntuneen viime aikojen huonoon munkkiinsa niin, että on ottanut pikalähdön Ameriikkaan.
Televisio myös opetti minulle hetki sitten, että ensi viikolla alkaa paitsi Gossip Girlin kakkos- myös The L Wordin viitoskausi! Elämäni parani välittömästi muutaman hertsin.

10 kommenttia:

panu kirjoitti...

Kröhöm, nyt kun sanoit siitä juustosta niin oikeassa olet:D

Kannattaa aloittaa vuohenjuuston syöminen niin, että paistaa sitä salaattiin, se on nimittäin tosi hyvää. Ja paljon krutonkeja ja oikein etikkaista salaatinkastiketta ja rouskuvaa jäävuorisalaattia. Raakana se on vähän haasteellinen.

nuunis kirjoitti...

hihi, mua hymyilytti toi keikkakiljuntaosio! miten kivaa, että joku kuunnellut sitä niin, että voi kuulla sen muuallakin.

ps. en ole vielä amerikassa, koska onnistuin imuttamaan laittomasti david cookin levyn. näin kyllä viime yönä unta, että olin amerikassa, mutta muuta en siitä muista. niin ja jos olisin amerikassa, menisin NIIN katsomaan american idolia.

Anonyymi kirjoitti...

Ootko koskaan syönyt lipeäkalaa? Maistuu samalle kun kalapuikkojen sisus, päälle valkokastike joka helposti peittää tuon eiminkään-maun. Perinteikäs jouluruoka. Okei, haju voi olla kova, mutta kun ite keität sen niin haju tulee vähitellen - tyyliin häkämyrkytys- ja totut siihen. Helppo keissi.

Sen sijaan on olemassa yksi ruokalaji joka muistuttaa kannibalismia: veriletut. Siis niissä on verta, haloo!!! Varmaan ihmisverta kaiken lisäksi. Pitäkää...

-Sakke-

P.S. Maksapihvit ovat vahvasti eri asia, voisi sanoa että jopa käänteinen.

Riikka kirjoitti...

Olen huomannut, sen pinnan.

Vuohenjuusto tosiaan on siedettävämpää lämpimänä ja sopivasti käsiteltynä, esim. hunajalla.

Kesäminkki kirjoitti...

voi hiisi, millasia kokki kolmosia täällä on! mä vaan panu peitin sen johonkin thousad islandiin ja työnsin kolmen miniluumutomaattipuolikkaan väliin.

ja sakke: olen syönyt lipeäkalaa. siinä ja kalapuikoissa ei TOD. ole mitään edes etäisesti sukulaista. sun makuhermot on vinossa. veressä sen sijaan ei ole mitään vikaa, voi kuvitella olevansa kevytvampyyri! maksan syöminen sen sijaan on, kiitos termistä hännikäisen timolle, suodattimen syömistä. minua moinen ei haittaa, mutta mietipä mitä kaikkea maksan läpi menee ihan päivittäiselläkin tasolla... enkä nyt puhu pelkästään siitä bishofshofenista.

Mierolainen kirjoitti...

Mä en muista Nuun keikkakiljunnan taajuutta ollenkaan. Hädin tuskin kyllä muistan enää kenenkään ulkonäköäkään, ei ole paljoa näkynyt ketään.

Anonyymi kirjoitti...

voin ottaa sitä kiljuntaa nauhalle seuraavalla keikalla? sitten voit kuunnella sitä ja samaanaikaan sekä oksentaa että mastÄH

meikä kyllä vetää melkeen kaikkea. oon tosi kova syömään. kaikkea. myös ihmisiä.

Riikka kirjoitti...

Mä oon miettinyt koko päivän sen (vuohenjuusto)tangon silkkistä pintaa. Ja hunajaa.

Mut tajusin, et kokkikolmosena tein myös eilen kanapastaa, johon laitoin vuohenjuustoa, kirsikkatomaatteja ja pähkinöitä, ja sekin oli aika hyvää.

Kesäminkki kirjoitti...

miero, älä marttaile :) kyllä sä meidän lempi-pitkätukka olet edelleen. nam.

nuu: mäkin, MÄKIN! siis ainakin ton ihmisosuuden. nam.

riikka: mä olen yrittänyt just olla miettimättä, kun siitä ei tule kuin pää kipeäksi turhautumisesta. ja aloin melkein vihata sua ton kokkailun vuoksi. itse suunnittelin loppuviikon menyyksi - tadaa! - spagettia purkkipestolla. nam.

panu kirjoitti...

Mä komppaan että pää tulee kipeäksi turhautumisesta, ei kelata, ei kelata ei.