Lempieläimiä

The Bronx Zoo mainostaa olevansa maan suurin eläintarha, enkä sitä lainkaan epäilekään. Jos Amsterdamissa menin pähkinöiksi elämäni ensimmäisen kirahvin ja virtahevon näkemisestä, niin täällä oli niiden lisäksi myös sarvikuonoja (mutta vaikka miten tähtäilin, en saanut baby rhinoa kuvaan sulle Nuu, siksi se tapiiri), lepakoita ja sellaisia ujoja suurisilmäisiä nisäkkäitä World of Darknessissa (ja voitte arvata miten helposti onnistuin ottamaan siellä kuvia ilman salamaa... Aivan, siksi niitä ei ole täälläkään.), kameliratsastusta, biisoneita, jääkarhuja ja paljon niitä tavallisempiakin pikku veijareita. Mutta tässä siis kuvallista aineistoa niistä, joita muistin katsoa kameran läpi - ja niistä, joita naposti poseerata turisteille.

Mun uusi lempieläin (jonka väritys näyttää muuten ylikuumalle myös vaateprinttinä, esim. mekossa).


Eleganttei elefanttei. Jotka vaan näytti äsyriä meille turreille.



Tän lähemmäs nuo peijakkaan sarvikuonolaiset eivät suostuneet tulemaan. Mutta on se siellä, katsokaa vaikka (ja sillä on siellä lapsikin!):



Jotain aappoja. Ja on ne aitoja, vaikka jostain syystä näyttävät varsin täytetyille.



Näiden nimi oli oikeasti puukenguru, ainakin englanniksi.




Yhet toiset apinat, joiden joukossa kaikki muut oli tollaisia hopeaisen mustia paitsi yksi lapsi, joka oli kullanvärinen. Tässä siitä näkyy vain häntä, se oli niin vilkas että kerkes aina karata ennen sulkimen räpsähdystä.



Nämä oli hienoja, ja juuri niin majesteetillisen välinpitämättömiä kuin niiden pitääkin. Likainen lasi vaan vähän syö niiden glamouria näissä kuvissa, syy ei siis ole mun kuolaamassa kameran linssissä kuten kuitenkin luulette.





Tämä on tuplasti omistettu Nuulle <3


Isoin karvahämyri minkä oon koskaan nähnyt. Ja kuva on jälleen aivan ammattilaisen jälkeä.




Onko kenenkään muun mielestä yhtään ällöttävää, kun yhdessä altaassa on näin monta isoa litteää kalaa kerralla?




Mun eräs vanha luokkakaveri oli naamasta vähän samannäköinen kuin tämä lystikäs heppu:

Ja niitä kuvia sitten

Tässä siis kärkeen muutamia kuvia New Yorkista meidän hotellihuoneesta, Carlton Armsista. Me asuttiin huoneessa 11B: olennaista tämä on siksi, että niiden jokainen huone on erilainen. Ensimmäinen kuva on mun sängyn päältä, toinen pesupöydän päältä vessan oven vierestä.





Trump Tower



Osuttiin ensimmäisenä New Yorkin päivänä keskelle Central Parkin halki kulkenutta Aids Walkia. Pystypäinen vastuunkantaja.



Sievä pikkuinen lampi kaarisiltoineen, edelleen Central Parkissa.



Luonnonhistoriallisen museon aulassa oli käynnissä dinosaurusten taisto. Toinenkin melkein mahtui kuvaan.



Hei kuka jätti taas hampaat telkkarihuoneeseen? Eikö me olla sovittu että viedään ne aina illalla vesilasissa omaan kylppäriin.



Joku vihree pirkko.


Kapkaupunki mereltä katsottuna.



If I jumped off the Brooklyn Bridge, would you still follow me?



Yhtään kuvaa ei saatu kaupungista ja sen neonvaloista pimeällä, koska oltiin aina nukkumassa jo siihen aikaan...


Huone pyöreillä kulmilla, kiitos.



Hmm... Jos tossa kuvan keskellä on Empire State Building, niin missä kuvaaja on oikein seissyt?




Central Perk



YOU'RE FIRED!


East Villagesta löytyi kauppa nimeltä Love Saves the Day. Tällaisen kyltin mä haluaisin myös meille töihin!



Physical Graffiti



Käytiin Bostonissa yksillä teekutsuilla. Ommaan tän kuvan Mierolaiselle.



Timo Yö.



Tajuntaalaajentavaa arkkitehtonista ylemmyydentuntoa MIT:n kampuksella.




Jumala rankaisee Bostonia tänä yönä.




Ja kun kirjoitin, että punaisella metrolinjalla Bostonissa paloi silloin eräs päivä, niin siellä oli oikeasti täysi hässäkkä päällä: savua asemalaiturilla ja Tremont Streetillä parhaassa vaiheessa kahdeksan palolaitoksen yksikkö plus lukuisia eritasoisia amppareita ja poliisiautoja. Tältä siellä näytti:




Joo. Voin laittaa mun mestariluontokuvaajallisia Bronx Zoo -kuvia esille erikseen, jos jotakuta kiinnostaa.

Too much candy gonna rot your soul

Suomi, tuo toimivan bussiliikenteen, vaitonaisten ihmisten ja ksylitolipurkan maa!
Saavuttiin muutama tunti sitten, mä olen valvonut käytännössä kohta puolitoista vuorokautta putkeen ja syytän siis tekstin mahdollista epäkoherenssia siitä. Nyt olis ääkkösetkin taas käytössä, mutta on jotenkin kamalan vaikea muistaa niiden sijaintia ja merkitystä. Y-ri-tän ä-lyt-tö-mäs-ti.
Joo ja kiitos kaikille teille, jotka olitte kentällä vastassa! Ei olis tarvinnut niin sankoin joukoin tulla, kreisii sekoiluu hei!

Mun piti tehdä tästä yhteenvedonomainen läpileikkaus niin amerikkalaisista kuin siitä niiden maasta ja kulttuuristakin, mutta musta tuntuu etten oikein tajua mistään mitään juuri nyt (mikä ei kenties eroa normaalitilasta mitenkään, mutta tuntuu omituiselle), joten ehkä jätän sen vaikka huomiselle.

Ripustin äsken kaikki uudet hankintani kaappiin, laitoin tuliaispussukat riviin, pirskottelin suihkun jälkeen uutta hajuvettä ylleni ja koetan kovasti olla ahdistumatta. Tuntuu vain, että tajusin vasta äsken, miten pahasti olenkaan mennyt ylivelkaantumaan valtameren takana. Lisäksi mun pitäisi tästä vähitellen suoriutua töihin kyetäkseni joskus nostamaankin itseni tästä suosta, ja näin kolmen viikon sairas- ja parin viikon kesäloman jälkeen se tuntuu jotenkin aivan utopistiselle ja vaikealle ajatukselle. Sitten tsekkasin äsken mun kameralla otetut reissukuvat läpi ja nyt en osaa päättää, mitä niistä laittaisin esille ja minne. Uhhuh.

Aion poiketa duunimatkalla Filmtowniin ostamaan jauhiksia. Ja sitten en mä kyllä tiedä, mitä siellä töissä ajattelin tehdä, mutta sen jälkeen sitten haluan katsoa mun ohjelmia tallennuksesta, erityisesti Gossip Girliä kerta saatan tunnistaa kuvauspaikkojakin nyt.

Niin ja tein linjanvedon: laitan tänne maisemakuvia ja sellaisia yleisotoksia niille, jotka ei pääse Naamakirjaan. Sieltä löytyy sitten niitä naamallisiakin kuvia sellaisille, joille ne kuuluu. Okei, yksi vaikea asia vähemmän. Ehkä tää tästä vielä.

Tykkään kovasti Kinksien Lolasta juuri nyt, ja haluaisin hirmuisen paljon tanssimaan uudessa kimaltelevassa paljastavassa topissa, uusissa megakireissä ja pepun hurjan herkulliseksi tekevissä farkuissa ja uusissa hävyttömän makeissa niittisandaaleissa, huulissa uutta purkantuoksuista huulikiiltoa ja solisluilla uutta huumaavan ihanaa hajuvettä:

Well we drank champagne and danced all night
under electric candlelight
She picked me up and sat me on her knee
and said: "Dear boy, won't you come home with me?"
Well I'm not the world's most passionate guy
but when I looked in her eyes
well I almost fell for my Lola,
Lo-lo-lo-lo Lola, Lo-lo-lo-lo Lola...

Niin ja ne kuvat mä laitan ihan omaan bloggaukseensa, ne on tuossa ylempänä tällä sivulla. Niitä on paljon, kun mä olen huono karsimaan.

Esiintyva nappastaiteilija kengissaan

Ei me mihinkaan baariin lahdetty, vaikka koriskundit jopa soitteli peraan jaatyaan itse viitospelista suoraan keskustaan. Me juotiin punaviinia ja pelattiin bilista meidan pelihuoneessa. Sitten ma epahuomiossa yhdella Touko-Pouko -lyonnilla halkaisin kristallisen viinilasini, jonka jalkeen siirryttiin sohvalle hihittelemaan Family Guylle. It's like having sex with Kobe Bryant: wheater you like it or not, it's gonna happen.

Tanaan vietimme viimeista kokonaista paivaa Ameriikan maalla. Saatettiin myos ehka hieman juksata eilen kun vaitettiin, etta meidan rahat loppui: oikeasti ne loppui vasta tanaan. Uskaltauduttiin nimittain Bostonin A&F:aan, joka oli huomattavasti New Yorkin serkkuaan rauhallisempi paikka. Okei, meteli siellakin oli tajuntaa hamartava (if it's too loud, you're too old saattaisi joku nuorekkaampi sanoa tahan), mutta kenties sen funktiona onkin yllyttaa holtittomaan luottokortin kayttoon, kun omatunnon ja jarjen aanet ei kuulu vaikka miten horistelisi. Epailen myos niiden sekoittavan huumaavia ainesosia siihen kaikkialla leijuvaan tuoksuun, joka teki meidan ostoskasseistakin varsinaisia potpoureja. Hmph.

Anywho, lounasta kaytiin hakemassa Dunkin' Donutsista, joka on kuulemma takalaista alkuperaa ja siksi siella syominen on sekin oikeastaan laskettavissa kulttuuriteoksi. En voinut kuitenkaan pidatella aaneen tirskahtelua, kun tilatessani smoothieta aasialaistarjoilija kysyi: "Do you want whipping on the top?" ja ma kaansin tiedustelun salamana niin, etta olisinko tahtonut viela ruoskintaa paallepaatteeksi.

Sitten ei tehtykaan muuta kuin tultiin tanne talolle makaamaan tajuttomana auringossa muutama tunti. Riippukeinussa kollotellen ei muuten saa mitaan jekkurusketusta, testattu on.

Loppuillan operaation nimi on Suuri Pakkaus. Ollaan jo onnistuttu dumppaamaan kaikki kamamme kapsakkeihin, huokailun ja ahkimisen saestamana. Kertaakaan tata ennen en elamassani ole tosissani joutunut kuitenkaan jannittamaan, josko sita laukkua kay enaa ihmisvoimin sulkeminen. Se olkoon huomisen varhaisaamun bodausharjoitus.

Huomenna siis noustaan melkein teidan kanssa yhta jalkaa (NOT!) ja kipsutetaan kasilta lahtevaan bussiin. Silla korotellaan 4,5 timmaa takaisin Nykiin, josta jollain keinoin Newarkin kentalle. Siella kavutaan jettiin, jonka starttausajaksi ovat ilmoittaneet klo 17.20 takalaista aikaa. Koneen vaihto on Tukholmassa - seikka, joka turhauttaa mua kovasti jo nyt: se on niin lahella, etta yhta hyvin sita vois olla sitten kotonakin jo.
Tosiasiallisesti Suomen kamaralla ollaan tamanhetkisten tietojen mukaan sitten lauantaina kello 11.20, joten jos jollakulla on tilava auto ja hyva huumorintaju, meita saa tulla hakemaan Helsinki-Vantaalta kyseisena ajankohtana. Vihataan kaikkia, jotka ei edes ilmoittaudu.

Onko Kuosmiksella sanottavaa? Kuulemma on, siispa viimeista kertaa:
Kuosmiksen kulma!

Tahan siis loppuvat paivamme siirtomaavaltiaina. Varsin hienoa on Amerikassa: isot pehmeat sangyt, kymmenet erilaiset limonadimaut, erilaisten vaateliikkeiden loppumaton tarjonta, auringonpaisteessa loobaily ja huoleton kuljeskelu vailla tarkkaa paivasuunnitelmaa. Vois vaikka jaadakin. Mutta toisaalta, onhan siella oo.. no, esim sina, hyva lukijani. On jo iksu. Nahdaan kohta! Siihen asti, paikallisten sanoin: Keep on funkin' nigga!

P.S. Ei kannata kayda kyselemassa mustille naisille kosmetiikkatuotteita myyvasta liikkeesta, josko heilla olisi itseruskettajaa valikoimissaan. Me kaytiin eilen. Ei ollut.

Maailman nopein mattaja

Tanaan havaitsin ensi kertaa yhtalaisyyden shoppailun ja viinanjuonnin valilla. Ensin vahan arastuttaa, kun ei oikein tieda kaytettavissa olevien rahojen riittavyydesta eika yleisesta fiiliksestakaan: on vahan itara olo. Sitten, kun saa paan hieman vastentahtoisesti auki, saattaa kerta kaikkiaan hyppasta Soliferi handusta ja Rapala juuttua kaislikkoon: mikaan ei oikeastaan maksa mitaan, kaikki sujuu ja elama on hirvean hyvaa ja innostavaa ja saippuakuplat ja koiranpennut ja sellaset kaikki.
Seuraava vaihe on sitten se laskuhumala. Oikeastaan koko homma jo vahan tokkii ja etoo, mutta ei sita silti saa lopetetuksikaan. Tuntuu vaikealle, omatunto soimaa ja silmia kirvelee.
Viimeisessa vaiheessa tunnelma edeltaa maailmanloppua: millaan ei ole mitaan valia ja sekin on ihan sama, silla joka tapauksessa tappiota on jo tehty niin roimasti, ettei alho siita enaa syvene.

Tanaan saavutin henkilokohtaisesti taman tassa kuvaillun viimeisen vaiheen, tuskallisen ja hiertavan toisiksi viimeisen vaiheen kautta. Mulla on teille vain nelja sanaa: Puma, Victoria's Secret (eli Voitokas Sihteerikko) ja Express.

Tehtiin me tanaan kylla muutakin, sivistyksellista jopa. Mentiin viimein Boston Duck Tourille, joka osoittautui reissun tahan mennessa viihdyttavimmaksi historiakatsaukseksi. Duckithan ovat, niille jotka eivat sita viela tieda, sellaisia minikuormurin ja veneen sekoituksia, jotka siis kulkevat niin maalla kuin vedessakin. Ma olen sellaisella kierroksella ollut jo joskus Wisconsin Dellsissakin, mutta tama esitys hakkasi kylla kaikki aiemmat. Meidan tour guidena oli Cowgirl-nimea totteleva vastustamattoman vinkea pirkko, joka avasi kierroksen lapsyttelemalla ratsuvaen tunnusmelodian poskistaan. Kuulostaa omituiselle ja niin se olikin: voin esittaa kalpean kopion kun seuraavaksi nahdaan. Joka tapauksessa moisella omistautumisella se anasti ainakin mun sydamen - ja aika mittavan tipin. Ammattilaisen viihdytettavana olen aina kiitollista yleisoa.

Lounas syotiin tanaan California Pizza Kitchenissa. Siella syntyi myos bloggauksen otsikko, kun me eurooppalaiset siirtomaaisannat sisaanhengitimme pitsamme alta ohmin, tarmokkaasti tyoskennellen ja murustakaan jattamatta. Ankkakierroksen jalkeen kiskaistiin viela Cheesecake Factoryssa jalkkariksi isot juustokakut ja huomattavia maaria alkoholia sisaltaneet drinksut. Nyt tassa pohdiskellaan, pitaisiko vaivautua suihkun kautta juopottelemaan - tosin tamanpaivaiset juhlatoppiostokset eivat peita meidan auringossa hankittuja body arteja vielakaan, joten meidan rusketusraitojen nakemiseen ei tarvita kuin terveet silmat.

Tahan valiin siteeraan lastenlorua, jota muisteltiin tanaan kotimatkalla metrossa. Eikos se nain mennyt?

Laakari Laski
komensi ja kaski
potilaan tulla sisalle:
"Mika sua vaivaa?"
/"Tissiliivit painaa!"/
tai vaihtoehtoisesti:
/"Sepelvaltimotauti?
Tarkkaavaisuushairio?
Atooppinen ihottuma?"/
Laakari Laski
komensi ja kaski
potilaan painua pellolle!

Loppuun viela rakastettu
Kuosmiksen kulma!

Mista Suomesta saisit boobtuubin kuudella eurolla? Ja jos saisit, haluaisitko sen todella? Kaytimme reippaasti Luottokunnan antimia, jopa siihen vaiheeseen asti etta "emma oikeestaan tallakaan mitaan tee, mutta otan sen silti." Victoria's Secret oli kylla mulla hiukan pettymys, samanlaisia alekalsarikoreja kun lindeksit nyt ovat puolillaan. Mutta olihan siella toki viehattava kosmetiikkaosasto, jonka ansiosta Minkki tuoksuu nyt ihanalle (vahemman elaimelle kuin yleensa, toim. huom.).

Nyt meilla on jaljella paivia yksi ja rahoja nolla. Hyva yhtalo, vai mita? Meille on kylla kertynyt aika paljon tyhjia pulloja huoneeseen, joten on mahdollista etta saamme ruokaa myos huomenna.
Ai niin, ja sain hankittua myos flipflopit. Ne on taalla hip ja pop. Niista tiedatte minun kayneen Amerikassa (oikeasti istuttiin Seutulan lahtoaulassa koko kaksi viikkoa, kun ei ollut rahaa nousta koneeseen).

Where the streets have no name

Tanaan olin ajatellut tehda tasta lukijoiden kysymys -palstan, mutta koskapa olemme tehneet viimeiset kaksi tuntia matkaa keskustasta tanne majapaikkaamme, silla keskustan metrotunnelissa olikin tulipalo, on ketutuskayra sen verran pitkalti punaisella talla hetkella, ettei mua huvita oikeasti yhtaan mikaan juuri nyt. Sairaan pitkan lauseen onnistuin muotoilemaan, olenpa kyvykas ja alyltani ylivertainen myos. Riimittelykykyinenkin halutessani.

No. Tata ennen tapahtui seuraavaa: seikkailimme tiemme Cambridgeen, jossa maan vanhin - itse asiassa itse valtioyhtymaakin vanhempi - yliopisto, Harvard sijaitsee. Kuultiin tana aamuna meidan "vuokraemannalta", etta Unofficial Tour on se johon kannattaa osallistua - nainpa toimittiin. Saatiin rautaisannos faktaa ja legendoja kampuksesta kahden fuksipojan narratoimana ja eksyttiinpa viela pikkuiseen kivijalassa sijaitsevaan t-paitakauppaankin ostoksille. Kivaa oli ja edukatiivista.

Taman jalkeen katsoimmekin kellon nayttavan kutakuinkin kahviaikaa. Istuttiin kaikessa rauhassa, omista asioistamme huolta pitaen, ketaan hairitsematta Peet'sissa juomassa jaisia virvokkeitamme (tanaankin oli Suomen asteikolla melkein 30 astetta lampoa ja kosteutta kuin turkkilaisessa saunassa), kun samaan kahvilaan astuu kukas muukaan kuin John Malkovich. Menin niin tohkeisiini moisesta, etta olin kellahtaa tuolilta tantereeseen silkasta innosta. Se oli kylla sisaistanyt casual clothing -idean taydellisesti: silla oli ruudulliset pyjamahousut, kulahtanut valkoinen t-paita ja lenkkarit nauhoistaan sidottuina olan yli heitettyna. Se onkin stara, joten ehka se oli statement elikapasten lausunto.

Taman jalkeen emme palanneet enaa ennallemme. Laahustettiin innottomasti MIT:n kampuksen lapi ja sielta takaisin kantakaupunkia kohti. Alkoi ukkostaa. Mentiin syomaan. Ja, kuin korkeimman johdattamana tormasimme taman mantereen lempimyymalaani, Urban Outfittersiin. Enne numero 813.
Ostelimme.
Poistuimme.
Paasimme keskikaupungille, ja lopun tiedattekin. Nyt istutaan kaikkemme antaneina koneella ja suunnitellaan huomista humalahakuista kostoiskua Bostonin yoelamaan.

En keksi muuta sanottavaa. Kuosmis sanoo: "Olin kirjoittamassa yhteiskunnallisista asioista, mutta koska uudet kenkani kastuivat ja ottivat varia seka itseruskettava politiikka paljastui huijaukseksi, SUUREKSI VEDATYKSEKSI, olen niin henkisesti murskana, etten pysty. Haluan kuitenkin sanoa, etta Borat oli huono." Niin muuten olikin, ei pystynyt katsomaan puolta tuntia pidemmalle.

Taalta tahan, over and out.

Paralyzed & Sunburnt

Eilisilta hengattiin takapihan deckilla korishemmojen kanssa kuunnellen Matisyahua, Bellraysia ja Gnarls Barkleyta seka siemaillen viileita virvokkeita. Meidan oli Saken kanssa tarkoitus lahtea rimpsalle ottamaan osamme eilisen kansallisen valmistujaispaivan ilonpidosta, mutta lopulta mukavuudenhalu voitti tallaytymisvimman, ja jaatiin suosiolla kotiin katsomaan Taxi Driveria vhs:lta.

Aamupalalla saatiin muun muassa tuoreita muffineja, jotka tosin olivat liikaa Sakelle. Se yritti tuijottaa omansa nurin, mutta joutui luovuttamaan kesken urakan. Ma sen sijaan reippaana tyttona pupelsin kokonaisen paankokoisen leivonnaisen menemaan jalkkariksi posket hehkuen ja silmat lasittuneina ponnistuksesta. Sen jalkeen olikin pakko lotkahtaa toviksi vaakatasoon keraamaan voimia.

Tanaan Memorial Dayn kunniaksi paatimme patikoida lapi The Freedom Trailin, reitin, joka halkoo kaytannossa koko Bostonin kantakaupungin ja joka on historiallisesti merkittava monessakin suhteessa. Kuosmis kenties kertoo tarkemmin, mista siina kaikessa on kyse, silla se on meidan historiavastaava. Se tulkkasi mulle opaskirjasta nykysuomeksi, mita mikin muistomerkki tai patsas tarkoitti, kun ma en jaksanut keskittya englanniksi. Nain saimme tietaa, miksi Timo Yon ratsastus oli erityisen tarkea Bostonin itsenaisyydelle ja keita olivat kaupungin parhaat radikaalit oraattorit.
Loydettiin myos taman kaupungin A&F, mutta emme kokeneet itseamme vielakaan kyllin voimakkaiksi astuaksemme sisaan siihen kiirastuleen.

Saatoin paivan kuluessa hieman myos palaa. Itse asiassa mulla on oikeassa hartiassa nyt oikein muodikas seeprakuviointi, jonka jokainen voi itse rakentaa itselleen seuraavasti: pukeutuu kuumana ja pilvettomana paivana halterneck-malliseen ylaosaan ja kantaa laukkua jatkuvasti samalla olalla. Nain syntyy kateva ja helppo punavalkea luonnontatuointi!

Eilen ostettiin rumia kynsilakkoja. Tanaan ostettiin lisaa, toivottavasti natimpia. Koska ei varmaan taas jakseta tehda illalla muuta kuin lakata kynsia ja ojentaa katta kohti kylmaa Bud Lightia.

Huomenna ajateltiin menna Harvardiin. Jos meidan aly riittaa loytamaan sinne.
Ai niin ja lisaa hupsuja paikannimia: sinisen metrolinjan paateasema on Wonderland, miettikaa! Punaisella linjalla on pysakit nimelta Butler ja Andrew ja Charles, sinisella Maverick ja vihrealla Symphony. Oh ja Friend Streetkin loytyy. Hassua vakea nama bostonilaiset.

Jottei totuus unohtuisi, loppuun viela
Kuosmiksen kulma

Kummallinen tama aurinko naillamain. Mahan tunnetusti EN pala, vaikka viettaisin paivaa minkalaisessa auringonpaisteessa, vaikka vesien paalla. Taalla pain nakojaan aurinkokin on arhakampaa, vaikka (tietenkaan) en nyt mitaan rapurusketusta pystynytkaan hankkimaan, hirveen mielenkiintoisesti munkin selkenahka punottaa. Olin ihan tohkeissani hienoista rajoista, vaikka Minkki totesikin happamasti mun leikkivan vakavilla asioilla ja kuolevan hetken kuluttua ihosyopaan.

Freedom Trail oli hieno retki Amerikan syntyhistoriaan. Viela hienompi se olisi ollut jos tosiaan olisi jaksanut lukea opaskirjasta, mita missakin oli tapahtunut. Mutta oli liian kuuma. Luemme nyt, kertauksenomaisesti ja olen luonnollisesti jo suunnitellut ottavani useita opintojaksoja Pohjois-Amerikan tutkimusta syksylla.

Ja Thatcher tarkoittaa katontekijaa, Smith tarkoittaa seppaa, Mason muuraria, Schuhmacher suutaria, Carpenter on puuseppa ja Locker lokero. Nain. Kaannospalvelu K&M valmiina auttamaan!