keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Totuudessa on se ongelma, että usein se on laimea ja kliseinen

Minä en usko uuden vuoden lupauksiin. Olen joskus kiihkeässä menneisyydessäni kirjoittanut raivoisasti uudesta vuodesta uuden elämän katalysaattorina. Allekirjoitan kiukkuni ja hankaluuden sietää pyhistelyä yhäti, joskaan en ehkä enää yhtä paksulla magic markerilla: olen nimittäin ajatellut kokeilla, ovatko lupaukset jotenkin sitovampia, kun ne tekee astuvaksi voimaan vuoden ensimmäisenä päivänä. Ainakin niistä on nolompi luistaa, jos niitä ensin on käynyt hehkuttamaan erinäisillä julkisilla foorumeilla. Tästä tulee nyt vähän pompöösiä ja julistelevaa, mutta onpahan sitten sitäkin aidompaa.

1. Minä aion unohtaa menneet. Aion olla muistelematta. En enää vello enkä anna itseni kaivata. Suljen sen huoneen päästäni, jätän sen oven taakse kaiken tapahtuneen ja etenkin tapahtumattoman, jatkan elämääni ja siirryn lopultakin eteenpäin. En enää suostu suremaan.

2. En moiti itseäni tuhlatusta ajasta, hukatuista vuosista tai turhista päivistä, en hyvistä enkä huonoistakaan. Olen suopea, ehkä oikein dramaattiseksi jos ryhdyn niin jopa armollinen itselleni - hyväksyn sen, että asiat vaativat aikaa sen verran kuin vaativat, eikä itseään voi hoputtaa sellaisten suhteen. Jos aikaa onkin jo haaskattu kylliksi, en ainakaan aio hassata sitä vielä päivittelyyn ja jälkiviisauteenkin.

3. Hankin käsiini Will & Gracen koko tuotantomitaltaan ja katson. En ymmärrä, miten aina onnistun unohtamaan, miten mahtava sarja on kyseessä - ja miten en yhäkään ole saanut perehdyttyä siihen muutamaa satunnaista irtojaksoa lukuunottamatta.

4. Teen asioita, joista tulee hyvä mieli. Vietän aikaani vain sellaisten ihmisten kanssa, joista saan ammentaa energiaa ja vastavuoroisesti ehkä antaa saman heille; vietän aikaani vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka haluavat viettää aikaansa juuri minun kanssani.

5. Alan käyttää rappusia aina kun se on mahdollista.

6. Pyrin tilanteeseen, jossa herään yhä harvemmin kasvot lähes tunnistamattomiksi turvonneina. Niitä aamuja on vuonna 2011 ollut aivan liikaa - vaikka kuinka herkullista olisikin ajatella sen johtuvan vastuuttomasta alkoholinkäytöstäni ja siitä seuraavasta holtittomasta himosta nuolla suolakiveä, ei kyse kuitenkaan ole ollut siitä. Yksinomaan.

7. Haluan onnellisuutta. Haluan läheisyyttä. Haluan hyviä hetkiä ja tasapainoisuutta. Haluan tanssia enemmän, haluan taas nähdä asioista ne hymyilyttävät puolet, haluan vaikuttua.
Haluan olla parempi: luistelija, työntekijä, ystävä.
Aion tehdä kaikkeni saavuttaakseni nämä asiat.


You can't quit until you try
You can't live until you die
You can't learn to tell the truth
until you learn to lie

You can't breathe until you choke
You gotta laugh when you're the joke
There's nothing like a funeral to make you feel alive
- Sixx: A.M.: Life is Beautiful

otsiko Michael Cunninghamia

4 kommenttia:

nuunis kirjoitti...

sixx a.m. on tietyssä kliseisyydessään oikeastaan aika hyvää hyvää musaa. niiden lyriikoissakin on juuri tollasia aika osuvia.

ja erinomaisen hyviä lupauksia, tollasia niiden pitäisi ollakin ja uskon, että kun ne sanoo ääneen ja on niitä miettinyt niin se on prosessinakin hyvä asia.

Anonyymi kirjoitti...

kohta 7): Peter Pan-kirjassa lentämään pystyivät ne, joilla oli onnellisia ajatuksia

Kesäminkki kirjoitti...

nuu joo mä just luin kat von d:n kirjaa ja sen inspiroimana tuo. vaikka onhan niiden monet lyriikat aika noloja, mut tarkemmin ajatellen niin mäkin oon.
ja mitä lupauksiin tulee, nyt on ainakin ekan päivän posistelun jälkeen ihmeen hyvä mieli vaikka sää on paska ja ulkona mustaa ja töissä, no, töitä.

ano: niinhän se menikin! jotenkin ajatuksena niin hymyilyttävän kiva, etten tajua miten en ole muistanut tuota vuosiin.

nuunis kirjoitti...

mäkin oon alkanu jotenkin hokaamaan, ettei mitään kannata hyljeksiä perusteena että se on nolo, sillä itsekin olen suurissa määrin ja täsmään usein noloihin asioihin.