perjantai 31. lokakuuta 2008

Tuli, kävele kanssani

Missä olen elänyt luullen, että pidättyväisyys ja omista asioistani huolen pitäminen ovat nimenomaan omia asioitani? Miten jatkuvasti törmään tilanteisiin, joissa minut koetetaan saada ylittämään omat -ja soveliaisuuteni henkilökohtaiset - rajani juhlavasti ja isolla kädellä? Miksen saa sanoa, että suututtaa ja kävellä pois niine hyvineni, aineellista vahinkoa aiheuttamatta? Miksi vain liiaksi on kylliksi - miksi minun pitää mennä pidemmälle kuin menisin ilman kenkiä kuitenkaan?

Miten en taaskaan vain osaa - vaikka yritän olla rikkomatta mitään? Oikeasti yritän. Kun en yhtään halua enempää, mitään.

Ei kommentteja: