torstai 24. heinäkuuta 2008

... mutta turhaan.

Miksi alakulo on täällä taas? Vaikka loma on enää yhden työpäivän takana? Vaikka ulkona on viimein kesä?
Vaikka ei olisi oikein mitään syytä?

Siksikö, että Eräällä on huomenna syntymäpäivä, mutta se ei vietä sitä mun kanssa? Siksikö, että niin monet asiat kiertävät kehää ja toistavat itseään, eikä mikään tunnu etenevän? Siksikö, että musta tuntuu, etten itse voikaan enää vaikuttaa oikeastaan yhtään mihinkään?

Siksikö, että Kela ei ole vieläkään lähestynyt mua sairaslomarahojen merkeissä - vastahan siitäkin setistä on aikaa kaksi kuukautta?
Siksikö, että on kesä, eikä kukaan ole missään, koska kaikki on jossain?

Vaiko kenties siksi, että mä olen neuroottinen ja itsekeskeinen vinkuintiaani, jonka huomionkipeys on kyltymätöntä ja odotukset epärealistiset - ja pää tiiviisti omassa äsyrissä?

2 kommenttia:

Tinttara kirjoitti...

Mulla se on ainakin aina tuo viimeinen :D

Alakulon tehtävä on muistuttaa meitä siitä, että elämä ei oo aina ihan ässää, mutta siinä on aina mahdollisuus huikeisiin juttuihin. Vaikka mikään ei ole huonosti, niin se ei tarkoita sitä, että kaikki olisi hyvin. Ja sen tiedostaminen on musta aika ok.

Elämä kantaa kuitenkin ja ai laav juu beibigööl <3

Anonyymi kirjoitti...

yhdyn edelliseen. elämä on onneksi mahtavia yllätyksiä täynnä. hyvää lomaa, olet tärkeä <3

Hoo