maanantai 3. maaliskuuta 2008

Oodi Otteelle

Torjuakseni päälle kaatuvaa työpaniikkia, arkiahdistusta ja suhdestressiä päätin ajatella tänä aamupäivänä mukavia, ystävällisiä ja ylen tuttuja asioita. Päätin jakaa nämä teidän kanssanne: syntyi kantapaikkani ylistys.

Heimlich, Letti, Othello, Slutgarden: paikka vailla vertaa. Ne, jotka eivät ole kokeilleet, eivät voi tietää (Miero, yksi kiireinen tuopponen toinen jalka narikassa ei riitä kokeiluksi, usko pois).

Otteeseen tulee upottautua; tulee syöksyä pää edellä, ennakkoluulot haudaten ja keinotekoiset tyylirajat unohtaen. Otteen pauloihin joutuminen muistuttaa stagedivausta: on luotettava sokeasti, rohkaistava mielensä ja hypättävä. Todennäköisesti sitä päätyy ensin muutaman kerran nenä edellä betoniin ja vähän naarmuuntuu, mutta ennemmin tai myöhemmin kädet ojentuvat kuin ojentuvatkin vastaan, kannattavat, kuljettavat - saavat lentämään.

Otteessa ei koskaan tarvitse pelätä olevansa pukukoodin vastainen. Mä olen ollut siellä juhlakoltussa, rumassa trikoopaidassa, ilman alusvaatteita, hameessa, housuissa, Catwomaniksi pukeutuneena; avokkaissa, talvitallukkaissa, saapikkaissa, flipflopeissa, tennareissa. Kertaakaan mua ei ole käännytetty; koskaan en muista saaneeni kurjia nenänvarsituijotuksia yksinomaan vaatetukseni vuoksi.

Otteessa ei tarvitse pitää väkisin hauskaa, eikä myöskään murjottaa tahattomasti. Mä olen itkenyt siellä, nauranut läkähtyäkseni, tanssinut pöydillä, pussaillut, kenties voinut huonostikin; ollut tavattoman toiveikas, onnellinen, yllätetty, parhaassa mahdollisessa seurassa; suunnattoman surullinen, ahdistunut, yksinäinen ja tuskainen. Siellä mua on lohdutettu ja imarreltu, mulle on pidetty seuraa, mun kanssa on nautittu, riemuittu ja bondattu.

Mä olen ollut siellä yksin, kaksin ja seurueessa; olen tutustunut uusiin ihmisiin ja lujittanut välejäni vanhoihin, harvemmin täysin kylmäksi jääden. Yksin mut on siellä jätetty vain niin erikseen pyytäessäni.

Mä olen viettänyt siellä muutaman tunnin kerrallaan tai koko illan, toisinaan vain narikassa istuen. Olen ollut siellä apinannaamat ja autolla, kohtuudella ja rappiolla. Silti mä olen aina tervetullut. Mun ei tarvitse koskaan jonottaa eikä melkein ikinä maksaa narikasta; mulle tarjoillaan tiskillä tungeksivien ohi, mun levytoiveita kuunnellaan; mun pyynnöstä häiriköitä poistetaan tanssilattialta tai koko ravintolasta. Lapsellista ehkä, mutta älyttömän nautittavaa ja elämää kovasti helpottavaa.

Mua on yritetty iskeä mielikuvituksekkaimmin juuri siellä, ainakin vanhan blogin lukijat muistanevat nämä nuori Elvis - ja kulmakarvaläpät; bonuksena vielä Rikkaan Ystävän alituiset turhamaisuuden hyväilyt ja kehut sekä E.S.R.:n kohtalonomaiset paikalleilmaantumiset ja niiden seuraamukset.

Onhan se ehkä vähän juntti paikka, mutta ainakaan siellä ei tarvitse teeskennellä. Harvoin ainakaan mulla on missään yhtä pidäkkeettömän lystiä kuin siellä.
Mutta hittojako mä tätä mainostan, löytää vielä Koskisen Seppokin tiensä paikalle ja pilaa tapansa mukaan kaiken.
Älkää tulkokaan, ei teitä sinne kaivata. Sitä paitsi ne soittaa Äidin pikkupojan vähintään kerran illassa joka tapauksessa.

6 kommenttia:

panu kirjoitti...

Mäkään en ole käynyt ko. paikassa kuin muistaakseni kerran päivällä kaljalla.

Juntit ja urpot paikat on hienoja ja parhaita, missään ei ole ikinä niin tyhmää kuin "hienoissa" paikoissa.

Itsehän mä tosiaan suosin tätä "rähjäinen huumeluola" tai "lähiöräkälä"-akselia, mutta yleensä kyllä paikat jossa on kivaa, on kivoja.

Mierolainen kirjoitti...

Hmm... Mä en nyt oikein tiedä... jokainen oma kantapaikkahan on aina se paras paikka, eikö totta? Mulle se yksi vainaa oli ihan parasta: Ei narikkamaksua ikinä, alennusjuomat, juomat jonon ohi, ilmaisia juomia henkilökunnalta ihan muuten vain, erityisen tervetulleeksi toivotettu olo. Tämä kaikki ilman sitä junttimusiikkiakselia.

En ole nyt mitenkään Minkki väheksymässä taikka solvaamassa (ei niinkään että edes luulisin että mun ajatuksilla on jotain painoarvoa ylipäänsä tässä maailmassa) Otetta, se ensivaikutelma joka siitä tuli on niin luotaantyöntävä etten oikein tiedä miten siellä voisi innostua koskaan. Pitäydyn tuossa lähikapakassa ja/tai Loosessa mieluummin.

panu kirjoitti...

Mäkin kaipaan paria vainajaa.

Rest in peace ja ristinmerkki.

Tosin kun viimeinen kaipaamistani vainajista kuoli, muistan ajatelleeni: vitsi, vois mennä vaikka kouluun:D

Eli ei huono juttu kuitenkaan?

Aika monet on kyllä Otteeseen kovin kiintyneitä.

nuunis kirjoitti...

mä olen myös kovin kiintynyt, ja luulen että osittain siksi, että oon siellä aina sun kanssa. juku, siellä on kivaa, saa tosiaan olla miten haluaa ja kuulla niitä noloja biisejä, joita on kiva tanssia.
ote<3

Anonyymi kirjoitti...

Voih. Mä niin haluisin juuri nyt olla vahvassa humalassa ja lauteilla liekeissä. No pässiäisenä sit.

Puhutte siis jälleen totisinta totta.

Kesäminkki kirjoitti...

oi, kiitoksia naiset!
ja mierolainen on kaiketi aivan oikeassa. toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, eikä siinäkään kai mitään väärää ole.
saat siis jatkossakin käydä ihan missä tahdot juopottelemassa :)