Ei tullut bileitä, viskiä ja tanssimista. Ei tullut reaktiota Sirdaludista, minkäänlaista. Sen sijaan tuli päivystyskäynti ja seuraavaa:
- Arcoxia 120 mg
- Panacod
- Norflex 100 mg
Kun tämä on ohi, toisin sanoen kun kykenen taas istumaan, seisomaan ja / tai makaamaan, pukemaan itse sukat jalkaani ja kävelemään normaalivauhtia, vannon, etten koskaan enää jätä treeniä väliin vain siksi, että mua väsyttää tai ei huvita. En enää ikinä pyörittele silmiäni joutuessani kulkemaan jonkun hitaasti liikkuvan takana, en huokaile jonkun valittaessa että johonkin sattuu. En milloinkaan enää ota itsestään selvyytenä perustoimintoja, kuten vaikkapa, no, autossa istumista, vatsallaan nukkumista ja säärikarvojen sheivaamista.
Arvatkaa, kenelle mun tekisi mieli soittaa? Äidin kanssahan mä jo puhuinkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Mä tiedän kelle.
Lähetä kommentti