tiistai 5. helmikuuta 2008

Ja juuri sen tytöt halusivat sanoa

Toisinaan onnistun obsessoitumaan tietyistä sanataiteen muodoista aivan erityisesti, joudun niitten pauloihin enkä sitten enää mahdukaan pujottautumaan sieltä pois. Viimeisen ehkä puoli vuotta olen ollut hyvin fasineerattu blogeista; viimeisen pari päivää Erään Saaran tutkimuksista. Tunnen olevani bloggaajana mitäänsanomaton harrastelija. Pelkkä nolla.
Mietin myös, mahtavatko oikeat virtuaalipäiväkirjoittajat sommitella ajatuksistaan ja aihioistaan ensin word-dokumentin. On tiettävästi olemassa ihmisiä, jotka tekevät messenger-vastauksistaankin ensin tekstinkäsittelyohjelmalla tiedoston, punnitsevat sisällön, ulkoasun sekä paralingvistiset seikat ja painavat Lähetä vasta sitten. Itse en kuulu heihin.

Töissä huvittelin säikyttelemällä asiakkaita: niiden astuessa sisään tiloihimme varsin uppoutuneena johonkin tehtävään, kuten ystävän kanssa keskusteluun tai magneettikorttinsa kaiveluun lompakostaan, kajautin kantavimmalla äänelläni, oikein pontevasti ja asiakaspalveluhenkisesti "MOI!". Tämän jälkeen seurasin nautinnolla niiden sinkoamista seinille ja toistensa päälle silmät laajenneina.
Lisäksi itselleni toistaiseksi tuntemattomasta syystä uskoisin saavani tainnuttavaa mielihyvää hyräilemällä lastenlauluja puoliääneen (siksipä juuri pidän vihreästä, kun on ystää-vääni metsämies!). En kuitenkaan uskalla kokeilla.

Useimmiten syön hyvin halukkaasti erilaisia itselaadittuja marjarahkoja iltapalaksi. Juuri tänään ei kuitenkaan tehnyt mieleni, vaan haaveilin piimästä muromyslin kera. Piimää ei kuitenkaan ollut, sillä en ollut muistanut mainita sen loppumisesta itselleni viimeisiä pisaroita lautaselta latkiessani; ajauduin nikkaroimaan mustikkarahkaa kiroillen ja koko touhua ääneen sättien. Tyhmää, onpa kerrassaan tyhmää.

4 kommenttia:

Mierolainen kirjoitti...

Mä tunnustan että paukuttelen blogiaiseni aina wordilla kasaan. Helpottaa töissä, luulevat että kirjoitan jotain tärkeätä vaikka turhuuksia tuleekin.

Saaran tutkimukset ovat loistavia! Rupean faniksi myös.

Kesäminkki kirjoitti...

eikö olekin masentavaa, kun joku tutkii noin hyvin? tulee itselle mielihalu kävellä esim. kaivoon.

Anonyymi kirjoitti...

Vihreät on vaatteheni kaikki,
kaikki ylläni on vihreää.
Siksipä niin mä pidän vihreästä,
kun on ystäväni metsämies.

Siniset on vaatteheni kaikki,
kaikki ylläni on sinistä.
Siksipä niin mä pidän sinisestä,
kun on ystäväni merimies.

Valkeat on vaatteheni kaikki,
kaikki ylläni on valkeaa.
Siksipä niin mä pidän valkeasta,
kun on ystäväni leipuri.

Kirjavat on vaatteheni kaikki,
kaikki ylläni on kirjavaa.
Siksipä niin mä pidän kirjavasta,
kun on ystäväni maalari.

Mierolainen kirjoitti...

Mun piti kommentoida jotakin... ööh... Ai niin, perjantaina säikäytin bussikuskin ja itseni toteamalla erittäin kovaan ääneen lippua ostaessani että KAMPPIIN!. En tiedä mistä se kumpusi. Ainakin kuuli että mihin. :)

Saaran tutkimus päivättynä 9.11.05 kirvoitti uskomattoman naurun. Kiitos Minkki vinkistä.