maanantai 4. helmikuuta 2008

Haluatteko tietää, miksi minä en laita kahviini sokeria?

Kerron sen kuitenkin: samasta syystä, kuin en lisää viskiini jäitä. Kun kahviin menee hukuttamaan sokeria, sen maku ei muutu suinkaan paremmaksi, vaan ainoastaan makeaksi; siitä tulee siis makeaa pahaa.
Viski jäillä ei muutu paremman makuiseksi, pelkästään kylmemmäksi. Mikä toki muuttaa makua siten, että se joko puuduttaa kieltä tai sitten hidastaa makumolekyylien liikettä lopputuloksenaan sanoisinko vähemmän syvä aistikokemus. Paitsi sen kylmyyden osalta.
Paras kokeilla itse, mikäli et tällä puheella usko.

Tänään aamupäivällä eräs parturi-kampaaja tuijotti minua savukkeensa takaa silmät arvioivasti viirullaan, kun nilkutin työmatkallani ohitse. Tukahdutin voimakkaan halun sännätä intiaaniääniä tehden pakosalle. Kotimatkalla sama parturi-kampaaja möllötti jälleen liikkeensä edessä kessuttelemassa. Varmistuin siitä, että se oli päivystänyt siinä vain minua odottaen; rankaistakseni häntä liiasta uteliaisuudesta en vilkaissutkaan kapisen puotinsa suuntaan.

Joskus jollekin on saattanut käydä niin, että se on tutustunut johonkuhun uuteen ihmiseen, kenties ulkomaalaiseen, ja siltä on jäänyt tämän uuden tuttavuuden nimi jotenkin kuulematta tai mahdollisesti ymmärtämättä (alkoholilla on saattanut olla osuutta asiaan). Jälkeenpäinhän sitä on erityisen kiusallista käydä tiedustelemaan, joten tämä joku saattaa keksiä mitä mielikuvituksekkaampia keinoja saada nimi taas selville. Yksi näistä voi olla seuraavanlainen: pyytää tätä vierasmaalaista lausumaan nimensä uudelleen, käyttämällä autenttisuuteen pyrkimistä verukkeenaan. Tällöin saattaa kuitenkin käydä seuraavasti:
"- Niin mun piti vielä kysyä, että miten sä taas lausutkaan itse sun nimes? - Jack."
J olisi kuitenkin aina voinut olla mykkä, jolloin nimi olisi ääntynyt [äk]. Onneksi se ei sentään ollut Bob, mykällä beellä.

Oikean käteni etu- sekä keskisormi ovat muuttuneet vähitellen tekstin edetessä ylen puutuneiksi; lisäksi minua paleltaa. Kiedon ylleni maastokuvioisen fleecetakin, maastokuvioiset housut, kahdeksan kuutin nahasta tehdyn manttelini sekä joululahjavillasukkani ja hautaudun divaanilleni odottamaan lämpöä. Onks kellään?

2 kommenttia:

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Onnitteluni. Viimeisen lauseen ansiosta blogisi on kehittynyt ennätystahdissa deitti-ilmoituksesta lieväksi vonkaamiseksi. Itselläni siihen muutokseen meni sentään viikko. :)

Kesäminkki kirjoitti...

HAH! sitä saa mitä pilaa, ja sitä lukee, mitä haluaa lukea, arvon herra ;)