Oisit vain, aivan miltä tuntuu
Soisit vain itselles palan hyvää
Voisit kai niinkin elää?
Ansaitset kaiken minkä antaisin
- Siiri Nordin: Kaikenlaista
sunnuntai 13. heinäkuuta 2008
Once upon a time I could control myself
Tammerfestit on hienot festivaalit. Onneksi ne ovat vain kerran kesässä. Olimma siellä, mie ja Reino. Saatte ihan ite arvata, kelle sattui mitäkin seuraavista:
- löydettiin paumataidetta ja lanseerattiin viikonlopun agenda: paumameininki
- syötiin zakkaudella mazinoituja kalkkunoita ja hapalleipää
- puhelinsenssattiin sänky täristen koko yö
- otettiin parisuhdematsi keskellä kaupunkia keskellä päivää, itkettiin selvin päin Laukon torin laidalla ja todettiin Sivukujan sanoin, että henkisenkin sadekuuron jälkeen paistaa aurinko
- läheteltiin tuhmia tekstiviestejä ja palauteltiin ihmisiä ruotuun
- saunottiin ja tultiin kestityiksi, sekä saatiin Reinon äidiltä varmuusvälineitä ja hyviä ohjeita
- puhuttiin miehen äänellä (Moi, mä oon Lola ja mä oon transvestiitti), lämmiteltiin käsiä tissien välissä, pussailtiin kiihkeästi useiden kohteiden kanssa sekä tavattiin tuttuja
- tultiin pahan kerran petytetyiksi sekä tehtiin onnistuneita salamapokauksia
- jouduttiin Omenahotelliin sekä Cumuluksen hissihuoltotasanteelle ilman housuja
- jonotettiin taksia puoli kuudelta aamulla homon deejiin kanssa ja nähtiin, miten siili ylitti kadun
- väisteltiin teiden ritareita ja laulettiin Siiriä
Kylläpä. SannaSaatanan sanoin: ihan heleppua! Vieraassa kaupungissa on niin kiva käydä keulimassa, kun se ei oo niin justiinsa.
- löydettiin paumataidetta ja lanseerattiin viikonlopun agenda: paumameininki
- syötiin zakkaudella mazinoituja kalkkunoita ja hapalleipää
- puhelinsenssattiin sänky täristen koko yö
- otettiin parisuhdematsi keskellä kaupunkia keskellä päivää, itkettiin selvin päin Laukon torin laidalla ja todettiin Sivukujan sanoin, että henkisenkin sadekuuron jälkeen paistaa aurinko
- läheteltiin tuhmia tekstiviestejä ja palauteltiin ihmisiä ruotuun
- saunottiin ja tultiin kestityiksi, sekä saatiin Reinon äidiltä varmuusvälineitä ja hyviä ohjeita
- puhuttiin miehen äänellä (Moi, mä oon Lola ja mä oon transvestiitti), lämmiteltiin käsiä tissien välissä, pussailtiin kiihkeästi useiden kohteiden kanssa sekä tavattiin tuttuja
- tultiin pahan kerran petytetyiksi sekä tehtiin onnistuneita salamapokauksia
- jouduttiin Omenahotelliin sekä Cumuluksen hissihuoltotasanteelle ilman housuja
- jonotettiin taksia puoli kuudelta aamulla homon deejiin kanssa ja nähtiin, miten siili ylitti kadun
- väisteltiin teiden ritareita ja laulettiin Siiriä
Kylläpä. SannaSaatanan sanoin: ihan heleppua! Vieraassa kaupungissa on niin kiva käydä keulimassa, kun se ei oo niin justiinsa.
torstai 10. heinäkuuta 2008
I wanna be sedated
Tartuin tänään ensimmäistä kertaa Tuomas Haapmanin (alkunperin eli os. Hampaala) Kuuluisa-lehden ensimmäiseen numeroon, joka on kannen mukaan ollut jaossa aina toukokuun alusta alkaen. Avasin sen täynnä suorastaan sadistista ilkeyttä, olisin kovasti tahtonut kirjoittaa siitä pisteliään, myrkkykielisiä letkautuksia ja pientä julmuutta tiukkuvan tekstin. Olisin halunnut olla kohtuuton, kurja ja nenäkäs.
En sitten voinutkaan.
Se on vain yksinkertaisesti niin uskomattoman, hermeettisen yhdentekevä, ettei siitä kannata sanoa enempää. Hirveän huono, tietysti, mutta sitähän se oli jo oletusarvoisestikin eikä siis ensinkään üllathusmomenttia sisältävästi.
Tämä viikko on mennyt niin hurjan kunniallisesti, terveellisesti ja urheilullisesti, että olen hyvin levännyt, lihaksikas ja ruskea - ja itsetuhoisen juhlahimoinen. Onneksi huomenna mennään Tampereelle. Olen taas aivan käsittämättömän tohkeissani asiasta, ja luulen osasyypään olevan Nuun, koska meillä oli eilen niin kovin kivaa, vaikka nähtiinkin vain tovi. Nuu ei siis ole lähdössä mukaan, mutta mä toivon, että osaan pitää lystiä ilman sitäkin, koska olen joskus ennenkin kyennyt siihen. Ainoa haittapuoli reissussa on sen alkolukon puuttuminen puhelimesta: hupsoho jo etukäteen kaikki.
Olisipa seuraavat kaksi päivää sellaiset, että kaikki onnistuisi.
En sitten voinutkaan.
Se on vain yksinkertaisesti niin uskomattoman, hermeettisen yhdentekevä, ettei siitä kannata sanoa enempää. Hirveän huono, tietysti, mutta sitähän se oli jo oletusarvoisestikin eikä siis ensinkään üllathusmomenttia sisältävästi.
Tämä viikko on mennyt niin hurjan kunniallisesti, terveellisesti ja urheilullisesti, että olen hyvin levännyt, lihaksikas ja ruskea - ja itsetuhoisen juhlahimoinen. Onneksi huomenna mennään Tampereelle. Olen taas aivan käsittämättömän tohkeissani asiasta, ja luulen osasyypään olevan Nuun, koska meillä oli eilen niin kovin kivaa, vaikka nähtiinkin vain tovi. Nuu ei siis ole lähdössä mukaan, mutta mä toivon, että osaan pitää lystiä ilman sitäkin, koska olen joskus ennenkin kyennyt siihen. Ainoa haittapuoli reissussa on sen alkolukon puuttuminen puhelimesta: hupsoho jo etukäteen kaikki.
Olisipa seuraavat kaksi päivää sellaiset, että kaikki onnistuisi.
keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
Tuhmat tytöt pääsee mihin vaan - mutta sielläkin on tuhmia poikia pokeina.
Luin Kaarina Hazardin kirjan Kontallaan - Muistiinpanoja mediasta (Kustannusosakeyhtiö Teos, 2006). Minun mielestäni se tulisi ottaa ihmisyyden opintojen perusosan tenttimateriaaliksi; jokaisen pitäisi lukea se heti kirjaimet opittuaan, ja sitten vielä uudelleen pariin otteeseen teini-iässä ja varhaiskeski-iän kynnyksellä. Jokaisen miehen, jokaisen naisen; myöskin jokaisen sille välille lankeavan.
Hazard on, kuten tunnettua, jo pitkään ollut yksi suurimmista idoleistani ja niin kirjallisista kuin aatteellisistakin esikuvistani. Tähän esseekokoelmaan on kerätty sen julkaisemista teksteistä parhaat; niinpä se onkin timanttia melkein kauttaaltaan. Se osoittaa, ettei tiukan asian ja terävien huomioiden tarvitse olla kuivasti ja ankeasti ilmituotuja. Hazard on alati valpas ja tinkimätön kriittisyyden harjoittaja, joka ei osta mitään - tuotetta tai mielipidettä - perusteluitta.
Parasta kirjassa mielestäni kuitenkin on sen häpeilemätön subjektiivisuus: Hazard ei edes pyri esiintymään objektiivisena, riippumattomana ilmiöiden välittäjänä, vaan ottaa kaikkeen kantaa - usein sangen kuuluvalla äänellä ja suotta kumartelematta. Näinä lähdekritiikittömyyden kultaisina päivinä on kovasti virkistävää, että joku uskaltaa rehdisti esittää mielipiteensä omalla suullaan ja henkilökohtaiset pukstaavinsa alle kiepauttaen.
Muuan viime viikkoinen seitinohut nousukas laukaisi jälleen kerran keskustelun "miehistä" ja "naisista" ja niiden mahdollisuuksista yhteiseloon. Sukupuolista puhuminen on melkein aina hieman hedelmätöntä ja umpiluun lommoutumista aiheuttavaa hommaa, etenkin silloin, jos keskustelijoista toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä. Se, ettei hyväksy sukupuolisia stereotypioita ei tarkoita automaattisesti sitä, että kieltää sukupuolten väliset erot. Jälkimmäisessä on kyse biologiasta, äksistä ja yistä ja mitä näitä nyt on, geenejä ja kaikkea. Ensinmainituilla on tarkoitetaan lähinnä kulttuurisia konstruktioita, jotka eivät siis ole ylhäältä annettuja eikä niitä silloin tulisi sellaisina ottaakaan.
Kun meidän isovanhempien sukupolvi oli lapsia, vanhempia teititeltiin. Kun meidän vanhemmat olivat kouluikäisiä, isät eivät todellakaan hoitaneet lapsia, eikä äideillä ollut muuta tekemistä autojen kanssa kuin retkieväiden pakkaaminen peräkonttiin pyhäpäivän reissulle lähdettäessä. Kun minä ja ikätoverini olimme vielä pikkuisia, ei naisilla ollut mitään asiaa kasarmialueelle ilman keittäjän essua, eikä esimerkiksi kampaajan tai tanssijan ammatti ollut heteromiehelle mikään kunniallinen leivänlähde.
Onko tänä päivänä joku vielä ihan oikeasti sitä mieltä, että miesten ei tarvitse tiskata tai imuroida tai vaihtaa vaippoja vain, koska niillä on sekä X että Y? Ja vastaavasti: onko niin, että naisen kromosomisto automaattisesti määrää, ettei sen kuulu vaihtaa autoon renkaita tai esimerkiksi käsitellä akkuporakonetta? Mä lyön vetoa, että muutaman kymmenen vuoden kuluttua pyöritellään silmiä näkemyksille biologiansa vankeina sokeasti ympäriinsä pettävistä miehistä ja hysteerisesti hormoniensa armoilla pesää rakentavista naisista. Kuka näitä kulttuurisia luutumia rakentaa ja uusintaa, ellemme juuri me, itse korviamme myöden kyseisessä kulttuurissa elävät?
Eri asia on tietysti se, mikä itse kutakin oman kiinnostuksen, varhaisen rohkaisun, otollisten olosuhteiden tai ties minkä ohjaamana rupeaa houkuttamaan. Ja kokonaan toinen tarina on sekin, että valtaosa maailman väestöstä syntyy edustamaan jompaakumpaa perinteisistä sukupuolista, ja että sen mukana sille lankeaa luonnostaan kenties tiettyjä fyysisiä ominaisuuksia kuten tissit tai parta. Koska oikeastihan puhtaasti geeniperimää perusteluna käyttäen on mahdollista löytää vain yksi asia, joka on vain ja jakamatta toisen sukupuolen (joskaan Seiskan mukaan tämäkään poislukeminen ei enää ole ihan täysin aukoton): lapsen kantaminen, synnyttäminen ja imettäminen.
Meidän nykykulttuurissamme moraalinen taakka lankeaa näistäkin melkeinpä tasan kummallekin asiaan kontribuoineelle osapuolelle.
Hazard on, kuten tunnettua, jo pitkään ollut yksi suurimmista idoleistani ja niin kirjallisista kuin aatteellisistakin esikuvistani. Tähän esseekokoelmaan on kerätty sen julkaisemista teksteistä parhaat; niinpä se onkin timanttia melkein kauttaaltaan. Se osoittaa, ettei tiukan asian ja terävien huomioiden tarvitse olla kuivasti ja ankeasti ilmituotuja. Hazard on alati valpas ja tinkimätön kriittisyyden harjoittaja, joka ei osta mitään - tuotetta tai mielipidettä - perusteluitta.
Parasta kirjassa mielestäni kuitenkin on sen häpeilemätön subjektiivisuus: Hazard ei edes pyri esiintymään objektiivisena, riippumattomana ilmiöiden välittäjänä, vaan ottaa kaikkeen kantaa - usein sangen kuuluvalla äänellä ja suotta kumartelematta. Näinä lähdekritiikittömyyden kultaisina päivinä on kovasti virkistävää, että joku uskaltaa rehdisti esittää mielipiteensä omalla suullaan ja henkilökohtaiset pukstaavinsa alle kiepauttaen.
Muuan viime viikkoinen seitinohut nousukas laukaisi jälleen kerran keskustelun "miehistä" ja "naisista" ja niiden mahdollisuuksista yhteiseloon. Sukupuolista puhuminen on melkein aina hieman hedelmätöntä ja umpiluun lommoutumista aiheuttavaa hommaa, etenkin silloin, jos keskustelijoista toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä. Se, ettei hyväksy sukupuolisia stereotypioita ei tarkoita automaattisesti sitä, että kieltää sukupuolten väliset erot. Jälkimmäisessä on kyse biologiasta, äksistä ja yistä ja mitä näitä nyt on, geenejä ja kaikkea. Ensinmainituilla on tarkoitetaan lähinnä kulttuurisia konstruktioita, jotka eivät siis ole ylhäältä annettuja eikä niitä silloin tulisi sellaisina ottaakaan.
Kun meidän isovanhempien sukupolvi oli lapsia, vanhempia teititeltiin. Kun meidän vanhemmat olivat kouluikäisiä, isät eivät todellakaan hoitaneet lapsia, eikä äideillä ollut muuta tekemistä autojen kanssa kuin retkieväiden pakkaaminen peräkonttiin pyhäpäivän reissulle lähdettäessä. Kun minä ja ikätoverini olimme vielä pikkuisia, ei naisilla ollut mitään asiaa kasarmialueelle ilman keittäjän essua, eikä esimerkiksi kampaajan tai tanssijan ammatti ollut heteromiehelle mikään kunniallinen leivänlähde.
Onko tänä päivänä joku vielä ihan oikeasti sitä mieltä, että miesten ei tarvitse tiskata tai imuroida tai vaihtaa vaippoja vain, koska niillä on sekä X että Y? Ja vastaavasti: onko niin, että naisen kromosomisto automaattisesti määrää, ettei sen kuulu vaihtaa autoon renkaita tai esimerkiksi käsitellä akkuporakonetta? Mä lyön vetoa, että muutaman kymmenen vuoden kuluttua pyöritellään silmiä näkemyksille biologiansa vankeina sokeasti ympäriinsä pettävistä miehistä ja hysteerisesti hormoniensa armoilla pesää rakentavista naisista. Kuka näitä kulttuurisia luutumia rakentaa ja uusintaa, ellemme juuri me, itse korviamme myöden kyseisessä kulttuurissa elävät?
Eri asia on tietysti se, mikä itse kutakin oman kiinnostuksen, varhaisen rohkaisun, otollisten olosuhteiden tai ties minkä ohjaamana rupeaa houkuttamaan. Ja kokonaan toinen tarina on sekin, että valtaosa maailman väestöstä syntyy edustamaan jompaakumpaa perinteisistä sukupuolista, ja että sen mukana sille lankeaa luonnostaan kenties tiettyjä fyysisiä ominaisuuksia kuten tissit tai parta. Koska oikeastihan puhtaasti geeniperimää perusteluna käyttäen on mahdollista löytää vain yksi asia, joka on vain ja jakamatta toisen sukupuolen (joskaan Seiskan mukaan tämäkään poislukeminen ei enää ole ihan täysin aukoton): lapsen kantaminen, synnyttäminen ja imettäminen.
Meidän nykykulttuurissamme moraalinen taakka lankeaa näistäkin melkeinpä tasan kummallekin asiaan kontribuoineelle osapuolelle.
tiistai 8. heinäkuuta 2008
Minkkivinkki nro 1
Jos olet innokas pyykkäri (kuten minä), olet luultavasti tiennyt asiasta nimeltä nukkasihti.
Jos olet laiska, tyhmä ja saamaton (kuten minä), et varmaankaan ole tehnyt tiedollasi mitään, vaikka olet tiennyt (kuten minä), että olisi pitänyt.
Jos sitten jo muutaman viikon ajan olet katsellut uskollista pesumasiinaasi huolestuneena, kun se ei oikein enää pese kunnolla ja jättää vaatteet linkoamisen jälkeenkin kovin märiksi, saatat vihdoin todeta (kuten minä), että alkais varmaan olla aika toimertua.
Jos sitten otat ja polvistut koneesi eteen mitä nöyrimmässä asennossa (kuten minä), saat nukkasihdin juksattua auki ja irti paikoiltaan (kuten minä), ja ryhdyt inhoten ronkkimaan sitä alunperin kai tekstiilikuituperäistä limaista jöijää siitä sihdistä irti (kuten minä), saatat löytää jännittäviä asioita ja satumaisia aarteita! Minun nukkasihdissäni oli tänään sen edellämainitun näljän lisäksi ainakin kymmensenttinen ja seitsemän topsipuikonraatoa.
Jos ryhdyt tähän arkisena aamupäivänä (kuten minä), voi olla että myöhästyt töistä. Kuten minä.
Jos olet laiska, tyhmä ja saamaton (kuten minä), et varmaankaan ole tehnyt tiedollasi mitään, vaikka olet tiennyt (kuten minä), että olisi pitänyt.
Jos sitten jo muutaman viikon ajan olet katsellut uskollista pesumasiinaasi huolestuneena, kun se ei oikein enää pese kunnolla ja jättää vaatteet linkoamisen jälkeenkin kovin märiksi, saatat vihdoin todeta (kuten minä), että alkais varmaan olla aika toimertua.
Jos sitten otat ja polvistut koneesi eteen mitä nöyrimmässä asennossa (kuten minä), saat nukkasihdin juksattua auki ja irti paikoiltaan (kuten minä), ja ryhdyt inhoten ronkkimaan sitä alunperin kai tekstiilikuituperäistä limaista jöijää siitä sihdistä irti (kuten minä), saatat löytää jännittäviä asioita ja satumaisia aarteita! Minun nukkasihdissäni oli tänään sen edellämainitun näljän lisäksi ainakin kymmensenttinen ja seitsemän topsipuikonraatoa.
Jos ryhdyt tähän arkisena aamupäivänä (kuten minä), voi olla että myöhästyt töistä. Kuten minä.
maanantai 7. heinäkuuta 2008
Analyze this!
Mulla on taas se ongelma, että haluaisin kovasti kirjoittaa, mutta mulla ei ole yhtään omaa ajatusta päässä. Niinpä ajattelin, että katsottaisi yhdessä tilastoja! Voi, kuulen jo pienten karvaisten käsienne taputusta! Minäkin olen kovin innoissani, mennäänkö jo?
Ensinnäkin halusin saattaa tietoisuuteenne, että tämän kuun ensimmäisenä päivänä tämän blogin päiväkohtainen kävijämäärä ylitti ensi kertaa sadan. Se on aika huikeaa, sillä mä tiedän noin kahdeksan ihmistä, jotka lukee tätä. Kaikki muut on sitten, no, joitakuita muita, joita mä en ehkä tiedä ollenkaan. Omituinen ajatus; hykerryttävä ja vähän myös kauhistuttava.
Sitten kartan peittokuva kertoo, että mua on joku onnistunut toistuvasti lukemaan ainakin Espanjassa ja Tsekeissä. Yritin kovasti muistella, onko joku sukulainen mahdollisesti juuri nyt tuolla suunnalla. En keksinyt.
Mitä avainsanoihin tulee, ei edelleenkään ole Annan voittanutta: tänne on päädytty yhteensä 28 erilaisella siihen ja tuhmuuksiin tai alastomuuteen viittaavilla hakusanoilla. Aika hyvin, tykkään mä. Muita hakutuloksia ja mun mukanokkelia vastauksia seuraavana:
"isäm maallinen"
Tässä näemme elävän ja foneettisesti havainnollistetun ilmiön, jota me fennistit kutsumme jäännöslopukkeeksi. Toki tässä tapauksessa en voi pidättäytyä toteamasta, että mikäli ironia on tahallista, on se sattuvuudessaan harvinaisen riemastuttavaa.
"toivon että jonakin päivänä"
Niinhän me kaikki. Unelmat ovat ihmiselle elintärkeitä. Väittävät Bob Helsinki, King ja edellisen Nyt-liitteen juttu aiheesta.
*trendi tukat*
Tekee mulle ja Reinolle meidän hovi kampaaja Suomen Mansesterissa. Se on oikea saksi velho ja letti taikuri, joka loihtii meistä aina melkoisia tukka jumalia.
chihuahuan vesipää
Anteeksi, kaikki vaivasta kärsivät, mutta: HYI. Mun mielestä on pelottava ajatella hydrokefaalista pikkuhauvaa, enkä edes uskalla etsiä kuvahaulla.
coldplay masturboidessa
Mä uskon, että innostavampaakin musaa olisi saatavilla. Koska viimeistään tämä todella saa ihmisen kyynelehtimään toimituksen aikana. Uskoisin.
henkselit ratsastus
Itse käytin aikanani henkseleitä ratsipöksyjen kanssa. Toimivat hirmu hyvin ja olivat älyttömän fäshönit, joskin äärimmäisen hankalat talvisin vessassa käytäessä.
Jos tällä tämän sijaan oli tarkoitus hakea jotain kinkyjuttuja, niin niistä mä en tiedä mitään. Taaskaan.
hulk hogan t paidat
Jos et löydä tällaista kaupasta, voit aina käväistä Stockan seiskassa! Ps. Omat paidat painetaan sitten omalla vastuulla - painettu paita pitää pestä nurinkäännettynä maks. neljässäkympissä - se myös silitetään vain nurjalta puolelta.
huumori jumppa
Onko tämä se kilpailevan ketjun uusi tuntilanseeraus?
ilmaisia lääkärileikkejä
Olenko ymmärtänyt väärin, kun luulen, että leikkiminen on monesti juurikin ilmaista? Ellei sitten halua tehdä sitä autenttisessa ympäristössä, ammattilaisen kanssa. Sitä varten kannattanee hankkia kattava vakuutus.
muistoja - memebers
Typot on aina hauskoja! Vai eikö muka ole.
naked peffa
Varmuuden maksimoinniksi kahdella kielellä! Tämä teki muhun vaikutuksen: multilinguaali pyllynhimoaja.
tontut sukkahousuista
Mä en voi sille mitään, mutta luen tämän aina että -ssa, ja sitten mulle tulee kaikkia epäsopivia mielikuvia, joista en pääse eroon millään.
Ja onhan kaikille sitten selvää se, että ne sukkahousut on hyvä pestä ennen askartelutuokiota?
tuska festari tissi kuva
Hevi musiikki ulko ilma konsertti paljas rintainen gootti tyttö. Toisaalta tähän voi liittyä jokin mehukas paparazzijuttu, jota en tavallaan halua miettiä yhtään tämän enempää.
Lopuksi vielä mun henkilökohtaiset suosikkini:
kyl mä tiedän sut
Uu. Ja mä tiedän, missä sä käyt jumpalla.
miten tässä käy
Näytänksmä joltain kristallipallolta, häh?
ihastuksen välttely
Tämä on julma. Ja epäselvä: vältteletkö omia tunteitasi vai niiden kohdetta vai mitä haloo?
Lopulta kenties maailman paras googlaus ikinä:
tykkään susta
Mä olisin niin hyvä runopoika, koska juuri näin mä jättäisin mun ihastuksen koneen nettiselaimen auki.
Maanantai on kohta ohi, eikä se edes sattunut kauheasti. Ja ihan pian on seuraava viikonloppu, ja kohta mä saankin jäädä jo eläkkeelle.
Hyvinhän tää meni.
Ensinnäkin halusin saattaa tietoisuuteenne, että tämän kuun ensimmäisenä päivänä tämän blogin päiväkohtainen kävijämäärä ylitti ensi kertaa sadan. Se on aika huikeaa, sillä mä tiedän noin kahdeksan ihmistä, jotka lukee tätä. Kaikki muut on sitten, no, joitakuita muita, joita mä en ehkä tiedä ollenkaan. Omituinen ajatus; hykerryttävä ja vähän myös kauhistuttava.
Sitten kartan peittokuva kertoo, että mua on joku onnistunut toistuvasti lukemaan ainakin Espanjassa ja Tsekeissä. Yritin kovasti muistella, onko joku sukulainen mahdollisesti juuri nyt tuolla suunnalla. En keksinyt.
Mitä avainsanoihin tulee, ei edelleenkään ole Annan voittanutta: tänne on päädytty yhteensä 28 erilaisella siihen ja tuhmuuksiin tai alastomuuteen viittaavilla hakusanoilla. Aika hyvin, tykkään mä. Muita hakutuloksia ja mun mukanokkelia vastauksia seuraavana:
"isäm maallinen"
Tässä näemme elävän ja foneettisesti havainnollistetun ilmiön, jota me fennistit kutsumme jäännöslopukkeeksi. Toki tässä tapauksessa en voi pidättäytyä toteamasta, että mikäli ironia on tahallista, on se sattuvuudessaan harvinaisen riemastuttavaa.
"toivon että jonakin päivänä"
Niinhän me kaikki. Unelmat ovat ihmiselle elintärkeitä. Väittävät Bob Helsinki, King ja edellisen Nyt-liitteen juttu aiheesta.
*trendi tukat*
Tekee mulle ja Reinolle meidän hovi kampaaja Suomen Mansesterissa. Se on oikea saksi velho ja letti taikuri, joka loihtii meistä aina melkoisia tukka jumalia.
chihuahuan vesipää
Anteeksi, kaikki vaivasta kärsivät, mutta: HYI. Mun mielestä on pelottava ajatella hydrokefaalista pikkuhauvaa, enkä edes uskalla etsiä kuvahaulla.
coldplay masturboidessa
Mä uskon, että innostavampaakin musaa olisi saatavilla. Koska viimeistään tämä todella saa ihmisen kyynelehtimään toimituksen aikana. Uskoisin.
henkselit ratsastus
Itse käytin aikanani henkseleitä ratsipöksyjen kanssa. Toimivat hirmu hyvin ja olivat älyttömän fäshönit, joskin äärimmäisen hankalat talvisin vessassa käytäessä.
Jos tällä tämän sijaan oli tarkoitus hakea jotain kinkyjuttuja, niin niistä mä en tiedä mitään. Taaskaan.
hulk hogan t paidat
Jos et löydä tällaista kaupasta, voit aina käväistä Stockan seiskassa! Ps. Omat paidat painetaan sitten omalla vastuulla - painettu paita pitää pestä nurinkäännettynä maks. neljässäkympissä - se myös silitetään vain nurjalta puolelta.
huumori jumppa
Onko tämä se kilpailevan ketjun uusi tuntilanseeraus?
ilmaisia lääkärileikkejä
Olenko ymmärtänyt väärin, kun luulen, että leikkiminen on monesti juurikin ilmaista? Ellei sitten halua tehdä sitä autenttisessa ympäristössä, ammattilaisen kanssa. Sitä varten kannattanee hankkia kattava vakuutus.
muistoja - memebers
Typot on aina hauskoja! Vai eikö muka ole.
naked peffa
Varmuuden maksimoinniksi kahdella kielellä! Tämä teki muhun vaikutuksen: multilinguaali pyllynhimoaja.
tontut sukkahousuista
Mä en voi sille mitään, mutta luen tämän aina että -ssa, ja sitten mulle tulee kaikkia epäsopivia mielikuvia, joista en pääse eroon millään.
Ja onhan kaikille sitten selvää se, että ne sukkahousut on hyvä pestä ennen askartelutuokiota?
tuska festari tissi kuva
Hevi musiikki ulko ilma konsertti paljas rintainen gootti tyttö. Toisaalta tähän voi liittyä jokin mehukas paparazzijuttu, jota en tavallaan halua miettiä yhtään tämän enempää.
Lopuksi vielä mun henkilökohtaiset suosikkini:
kyl mä tiedän sut
Uu. Ja mä tiedän, missä sä käyt jumpalla.
miten tässä käy
Näytänksmä joltain kristallipallolta, häh?
ihastuksen välttely
Tämä on julma. Ja epäselvä: vältteletkö omia tunteitasi vai niiden kohdetta vai mitä haloo?
Lopulta kenties maailman paras googlaus ikinä:
tykkään susta
Mä olisin niin hyvä runopoika, koska juuri näin mä jättäisin mun ihastuksen koneen nettiselaimen auki.
Maanantai on kohta ohi, eikä se edes sattunut kauheasti. Ja ihan pian on seuraava viikonloppu, ja kohta mä saankin jäädä jo eläkkeelle.
Hyvinhän tää meni.
sunnuntai 6. heinäkuuta 2008
Broken-hearted hoover-fixer sucker guy
Once on sydäntäsärkevän kaunis elokuva. Sen Dublin on hieman nukkavieru ja kelmeä ja useimmiten pimeä tai sateinen: jos aurinko paistaa, on sen valo yhtä raakaa kuin ensimmäiset maaliskuun pilvettömät päivät. Sen rakkaustarina on vähäeleinen, kaino, hieman kömpelö ja niin kovin tosi. Sen musiikki on niin viiltävän koskettavaa, vokalistien äänet rikkoutuneet ja herkät ja lyriikat kaikessa naiiviudessaan niin kovin samaistuttavat, etten voinut välttyä salavihkaiselta silmäkulmien pyyhkimiseltä ja vartalon läpi pyyhkiviltä kylmiltä väreiltä.
Käykää näkemässä se.
Falling slowly, eyes that know me
and I can't go back
Moods that take me and erase me
And I'm painted black
You have suffered enough
and warred with yourself
It's time that you won
Take this sinking boat and point it home
We've still got time
Raise your hopeful voice, you had a choice
You've made it now
Falling slowly, sing your melody
I'll sing along
- Glen Hansard: Falling Slowly
Käykää näkemässä se.
Falling slowly, eyes that know me
and I can't go back
Moods that take me and erase me
And I'm painted black
You have suffered enough
and warred with yourself
It's time that you won
Take this sinking boat and point it home
We've still got time
Raise your hopeful voice, you had a choice
You've made it now
Falling slowly, sing your melody
I'll sing along
- Glen Hansard: Falling Slowly
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
