Tapaninpäivänä vietimme vanhanaikaista pitkän kaavan viihtymistä minun naisteni kanssa. Illan alkuvaiheessa muuan seurueeseemme jälkikäteen lyöttäytynyt nuorukainen vaikutti selvästi lepuuttavan silmiään sangen taajaan minussa. Mikäpä siinä, tuumasin, ja lähdin soman könsikkään peliin mukaan. Illan ollessa siinä vaiheessa, jossa päätetään jatketaanko matkaa meille, teille vai metsäteille, kävi jotenkin ilmi että kotona ja tyttöystävä ja että lapsikin mutta se ei kyllä oo mun. Jätin petkulin taivaltamaan kotimatkaansa yksin, otin taksin keskustaan ja tanssin valomerkkiin saakka. Tyhmyyksiä tein, toki, mutten sentään pipopäisen perheenisäkokelaan seurassa.
Uutena vuotena todistin vierestä, miten jouluna kihlautunut nuori mies tanssahteli kohti vaakamamboa vasta tavatun peruukkiladyn kanssa - eikä otteista päätellen edes ensi kertaa. Minussa syntyi niin voimakas raivo ja vastenmielisyys, että katsoin parhaaksi poistua jatkoilta solvattuani heitä vasta vähän.
Tänään sain Facebookissa yhteydenoton mieheltä, joka näytti kivalle ja vaikutti kiinnostavalle. Noin kymmenen vaihdetun viestin jälkeen hän katsoi aiheelliseksi ilmoittaa olevansa varattu. Toivotin kummallekin huikeaa loppuelämää ja suljin kuvainnollisen luurin.
Mistä on kyse? Mitä nämä hahmot hakevat? Miksi - ja miksi juuri minulta? Minä vielä ymmärrän sen, että äkkiarvaamatta menee epähuomiossa rakastumaan johonkin väärään, mutta ajanvieteaspektia en. Mikseivät ne ihmiset hanki jotain oikeaa harrastusta tai ryhdy vaikka nettipornoon? Kirjoittaudu siihen uuteen pettämispalveluun, jota muutama kuukausi sitten vielä mainostettiin Kaarlenkadun ja Hesarin kulmassa olevan talon julkisivussa ja paheksuttiin Helsingin Sanomien yleisönosastolla? Hanki apua itselleen ja viralliselle suhteelleen?
Tyhjänpäiväistä jeesustelua, saattaa joku todeta. Ehkä sitäkin. Minä olen kuitenkin saanut kyllikseni tällaisesta ja saatan ehkä lukittautua neitsytkammiooni jatkossa kaikkien juhlapyhien ja muunkin elämän ajaksi. Enkä varsinkaan hymyile sille karskinkomealle sänkikasvoiselle futarille, joka tuijottaa minua bussissa pitkään, katsettani pyydystäen. Kyllähän silläkin jo joku on liettä ja sänkyä lämmittämässä.
4 kommenttia:
Minä kirjoitin sinulle miljoona vastausta,miljoona pohdintaa.Jokainen ajatus näytti kuitenkin kirjoitettuna toistaan latteammalta.
Niinpä jätän vastauksen vain yhteen kysymukseesi:Miksi sinä?Siksi koska niillä on tylsää ja sinä olet kaikkea muuta kuin tylsä.Olet kaikkea,mitä niiltä puuttuu.
Tuo oli tuttu miete vuosia sitten. Kun en itse ollut kenellekään tilivelvollinen, en monestikaan kantanut huolta toisten sitoumuksista. Mutta kyllähän se sattui, kun mietti miksen minä koskaan kelpaa kokonaan. Että mitä te niitä liedenlämmittäjiä pidätte, jos tarvitsette minua sängynlämmittäjäksi ja syvällisiin keskusteluihin.
Sitten myöhemmin, hullujen vuosien jäätyä taakse on törmäilty uudestaan. Ja niitä tunnustuksia on riittänyt. Että tyyppi mietti olisiko pitänyt sittenkin heivata se liedenlämmittäjä ja alkaa yksiin. Että toinen käytti koko repertuaarin saadakseen vielä kerran vällyjen väliin. Ja mua lähinnä suututti. Että mitä helvettiä te nyt itkette perään, juna meni jo. Se oli ihan tarpeeksi kauan asemalla, jos olisi halunnut hypätä kyytiin silloin joskus.
Yksi kuitenkin tunnusti, että ajatteli silloin, ettei kuitenkaan riitä minulle. Mitä lienee tarkoittanut, en osannut edes kysyä.
En tunne sinua, kuten ehkä esimmäisenä kommentoinut Anonyymi, mutta hänen teoriansa kuulostaa uskottavalta. Ehkä nekin tyypit uskovat, etteivät riitä sinulle? (Ja mitä sille sitten voi tehdä? En tiedä.)
Sitä sit yrittää koko ikänsä vältellä varattuja naisia, koska jos ne tapailee mua ollessaan suhteessa, ne tekisi sen myös seurustellessaan mun kanssa. Eikä toisten suhteiden hämmentäminen ole oikein muutenkaan.
Sit menee joulunaluspäivinä baariin ystäväseurassa ja varautuu hauskaan. Odotukset eivät petä. Ja silloin se käsittämättömän kiehtova nainen ilmaantuu jälleen paikalle. Viimeksi se kylläkin seurusteli ja homma jäi siihen, koska - kuten mainittua - ei ole tapana. Lopulta vietät koko illan sen seurassa ja havahdutte valomerkin aikaan siihen, että ystävät ovat hienovaraisesti jättäneet teidät kahden koko illaksi, koska keskinäinen attraktio ei varsinaisesti jää huomaamatta muiltakaan, kuten ei jäänyt edelliselläkään kerralla. Keskinäisen kunnioituksen ja ihailun täyttämät jäähyväiset ja ajattelet, että tämä ei voi jäädä tähän.
Viikko eteenpäin ja kuulet, että se seurustelee kyllä nykyäänkin, "mut se tyyppi on niin ihana, että mä haluan tavata sen uudelleen". Edelleenkään et halua tapailla varattuja, toisaalta et ole koskaan tavannut ketään vastaavaa. Mä luulen, että elämän käyttöohjekirjassa on virhe.
hoo, kommentteja! kylläpä ilahduin! :)
anonyymi, kunpa tietäisin kuka olet, niin saattaisin edes vähän yrittää aavistella, mitä lähettämättömissä vastauksissa on ollut. mutta kauniisti sanottu ja taidankin alkaa itsekin ajatella sen olevan noin eikä esims niin, että haisen epätoivolle ja muille synkille asioille metrien päähän ja vaikutan siksi sellaiselle, joka saattaisi helppoudessaan vaikka myöntyäkin.
h, voihan se olla noinkin. jotenkin vaan... mikseivät ihmiset avaa suutaan, kun aihe on käsillä? miksei moistakin voisi vaikka sanoa ääneen, niin ei tarvitsisi ihmisen täällä ihmetellä ja päivitellä?
pyl, onpa äsyristä, olen pahoillani puolestasi. maailmassa on virhe - ja miten onkin niin, ettei koskaan ketään vastaavaa? tiedän nimittäin täsmälleen, mistä puhut.
Lähetä kommentti