tiistai 8. marraskuuta 2011

This is how we roll

Vietin viikonlopun Lontoossa, tuossa suuren kaupunkirakkauteni kohteessa. Hostellin homeisessa suihkussa seistessäni mietin, miten kertoisin kaikesta siitä: yhteisöstä, joka pitää huolen omistaan, sanoo "totta munassa!" kun aprikoit ääneen, pitäisikö ottaa olut, lainaa rahaa kun korttisi ei toimi, puhelimesta on akku lopussa ja lento kotiin lähti kaksi minuuttia sitten ilman sinua. Pelistä, joka voitettiin murskalukemin (296-46) ja pelaamisen helppoudesta, hetkellisestä vaivattomuuden illuusiosta joka syntyy kun juuri silloin, juuri sen peliparin kanssa aivan kaikki menee kuten sen suunnitteleekin menevän, vastustaja pysyy takana eikä tuomarinkaan tarvitse viheltää. Riehakkuudesta, huolettomuudesta, rullaportaissa heitetystä kuperkeikasta, urheiluhallin pihassa laaditusta räpäytyksestä. Rick E. Leen kohtalon selvittelystä, laiskasta päivästä Camden Townissa, roller discosta, Dodo-sorsasta.

Halusin löytää tismalleen sen äänensävyn, jota käyttämällä tulisi ymmärretyksi; ne sanat, joista jokainen tietäisi millaista se oli. Miten tunsin olevani kuolematon ja ilmaa kevyempi.
Miten en ajatellut sinua kertaakaan.


Lapsena muistan tunteneeni tyttöjä, jotka nauttivat toisen ilon pilaamisesta. Ne ottivat kursailematta sen viimeisen palasen tai jonkun toisen annoksen, ryöstivät muiden keksinnöt ja jutut ja ystävät, pussasivat ihan tahallaan juuri sitä poikaa johon joku muu oli ihastunut.
Aikuisena sama ilmiö saa minut yhä, sivustakatsojanakin surulliseksi, vihaiseksikin: että joku, joka on pettynyt omaan elämäänsä, menee ja kostoksi tärvää toisenkin tunnelman. Rikkoo luottamuksen, monenkin, tuhoaa jotain ainutkertaista ja iskee kiilaa pienen ja tiiviin yhteisön sisään.

Ja ne toiset, jotka lähtevät siihen mukaan, nauravat niiden kanssa, pussaavat takaisin, vaikka tietävät että se joka oikeasti tykkää näkee kaiken. Tekevät sen, kun eivät uskalla olla rehellisiä ja tosissaan - tekevät sen kuin eivät ymmärtäisi, etteivät ihmisten väliset lupaukset aina vaadi sanoja.

Kuinka sanoa sille jota sattuu että minä ymmärrän, tiedän ja tunnen. Sanon vittuun nuo runkkarit ja mä haen sulle kaljan ja se tietää että minä tiedän.

Ei kommentteja: