Sitten, eräänä joutilaana auringontäyteisenä iltapäivänä lojumme ystävän kanssa puoliksi kulottuneella nurmella ja puhelemme niitä-näitä. Setä kävelee luoksemme, anteeks minä sitä vaan kun minulla on viideltä tossa sauna- ja pyykkitupavuoro niin ajattelin että voitte käyttää mun vilttiä sillä aikaa kun eikös tuo ruoho tahraa vaatteet ja kaikki. Hymyilemme hämmentyneesti kiitos me ollaan just lähdössä ja katsomme toisiimme sillä on kotikin! Vielä pitkään tapahtuneen jälkeenkin hymyilyttää: että se on skannannut kaikista puistossa vetelehtivistä juuri meidät ja tarjoaa vieraanvaraisesti fasiliteettejaan käyttöömme, miksihän.
Treeneissä parikseni päätynyt jengikaveri sanoo sun pariks on turvallinen tulla kun oot niin luotettava ja hyvä. Tunnustus saa minut luistelemaan vähän pontevammin, vähän paremmassa stancessa ja seuraavan drillin teen ihan silkalla mielihyvävoimalla.
Tampereen Ilonassa on meluisaa ja ahdistavaa. Seison työlääntyneenä odottamassa seuruettani, kun ohitseni kävelee nuorukainen selvästikin tyttöystävänsä kanssa. Sun tukka on tosi makee se sanoo, niin vilpittömän ystävällisesti hymyillen etten voi kuin uskoa ja kiittää yllättyneenä.
Toimitusjohtaja soittaa mä oon tykänny tosta sun tyylistä hoitaa näitä juttuja ja tarjoaa minulle kiinnostavaa uutta projektia. Tunnen, kuinka ryhtini kohoaa oitis vähän lisää ja soitan heti tilaisuuden tullen äidille.
Hetken tuntuu ihan hyvälle, hetken muistan taas millaista on kun on tavallista ja mukavaa ja sellaista että jaksaa innostua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti