maanantai 24. tammikuuta 2011

Pakkkkanen, siitä suomalainen tykkkkkää!

Tänään vituttaa ihan kaikki, alkaen olemisesta ja loppuen ei-mihinkään.

Mikä juttu on se, että jotkut bussikuskit kaahaavat vakionopeutta pysäkille ja vetävät sitten lukkojarrutuksen kaksi metriä pysäkin jälkeen (vaikka pysähtymismerkin olisi näyttänyt hyvissä ajoin ja käsivarsi suorana, bussilipun heijastava pinta ajovaloihin suunnattuna) varmistaen näin sen, että a) matkustajat eivät pääse kapuamaan lumivallien yli kyytiin mitenkään järkevästi ja b) seuraavat kuskit joutuvat hankaluuksiin, kun pysäkinkohta on kiillottunut vittumaiseksi peiliksi? Mikä juttu? Tehkää paremmin saatana.

Miksi kaupasta on aina loppu juuri ne tuotteet, joita minä tulin sinne ostamaan? Jos tarvitsen espressoa, sitä ei ole. Tai E14-kantaisia lamppuja. Tai kananmunia. Ihan tavallisia juttuja. Miksi juuri minä.

Eniten minä vihaan ihmisiä, jotka ovat joskus ehkä saaneet jonkin myönnytyksen tai erikoisedun ja alkavat sitten olettaa, että jatkossakin he ovat etuoikeutettuja ja voivat vaatia, ei vaan ainoastaan ilmoitella ja sitten olettaa, että asiat menevät juuri niin kuin he ovat keksineet tahtoa. Minusta se on ylimielistä, röyhkeää ja sikamaisen kiittämätöntä ja niiltä ihmisiltä tekisi mieli tökätä harppi kämmenselästä läpi.
Tiedättehän myös ihmistyypin, joka, kun niiltä kysyy että anteeksi mitä sanoit, alkavat vittuilla, ikäänkuin vastapuoli olisi tahallaan ollut kuulematta heidän muminaansa? Niin niitäkin minä vihaan.

Inhoan odottamista ihan ylipäänsäkin ja erityisesti sellaisissa tilanteissa, jotka ovat niin isoja ja tärkeitä, että odottaminen on vain kohtuullista ja täysin ymmärrettävää, mutta sitä ei silti jaksaisi yhtään millään.

Meillä töissä on vaihtunut taustamusiikkisysteemi sellaiseksi, että me työntekijät olemme saaneet kerätä soittolistalle omia suosikkibiisejämme. Tuloksena onkin sangen kiinnostava ja monipuolinen coctail, sillä ihmistä on hommissa monenmoista ja makuja sitten täsmälleen sen verran. Luonnollisestikaan tämä ei tyydytä kaikkia: meiltä on toivottu muun muassa enemmän rokettirollia, rankempaa musaa, rauhallisempaa musaa, enemmän heviä, vähemmän heviä sekä samantyyppistä musiikkia kuin Lontoon ja New Yorkin luksussaleilla soi. Välillä toteutamme toiveita, välillä emme.
Ehdottomasti eniten minua sylettää seuraava seikka: listallamme on erään työntekijämme lisäämänä kolme kappaletta Palefacen uudelta Helsinki-Shangri-la -levyltä. (Vertailun vuoksi: esimerkiksi PMMP:tä, Stratovariusta, Madonnaa, Lenny Kravitzia ja Danko Jonesia on listalla huomattavasti lukuisammin.) Näistä kolmesta kappaleesta on tullut sapenkarvaista palautetta useilta tahoilta. Ne ovat liian kantaaottavia.
Ihmisiä ei siis haittaa kuunnella jotain imbesilliä aivojensulatusteknoa tai Cheekin märinää, Alice Cooperin väsynyttä kopulaatiokutsua tai edes Marilyn Mansonin kantaaottavuutta (kun se on englanniksi, mikä ilmeisesti useimmille on ymmärryksen este). Mutta luoja paratkoon, jos joku on jotain mieltä - ja kehtaa vieläpä riimitellä siitä suomeksi! Se on väärin!
Tekisi mieleni laittaa Palefacen koko levy repeatille pariksi vuorokaudeksi.

Ajattelin, että asioista bloggaaminen tekisi niistä helpommin sulavia mutta paskan marjat, luulin väärin.

8 kommenttia:

Mierolainen kirjoitti...

Minä vihaan vähän väliä aivan kaikkea. Niin elämän kuuluukin mennä. Viha on onneksi uusiutuva luonnonvara ja aina muodissa.

nuunis kirjoitti...

cheek muuten just märisee :D
sitten kun voitan lotossa, niin voisin ostaa sen teidän kuntosalin ja antaa kaikille työntekijöille valtuudet vittuilla musiikilla niin paljon kuin haluaa ja musiikista valittaville saisi sanoa ihan mitä vain. ja sitten laittaisin ne kaikki videolle ja katsoisin niitä uudestaan ja uudestaan ja nauraisin! HOHOHOHO!

on vähän väsy.

Annimaria kirjoitti...

Ihana tilitys!

Vihaat just samoja asioita ja ihmisryhmiä kuin minäkin. Se on piristävää. Mua meinaan ärsyttää suunnattomasti kaikesta turhasta nillittävät ihmiset.

Kesäminkki kirjoitti...

oh! guess who's back, back again? shady's back! tervetuloa m. laine, sinua on kaivattu <3

nuu: kunpa voittaisit pian. ja vittu että se cheek voikin vituttaa, ja kaikki nämä kymppilinjat ja asteet ja muut tarpeettomat geelitukat.

annimaria: aivan hetken, luettuani kommentin loppuun, pelkäsin kuuluvani tuohon viimeksimainittuun ryhmään :D mutta ehkä pelastuin. tai sit en, mitä välii ei mitää!

Koo kirjoitti...

Ihan parasta. Kuulin tuohtuneen näppiksen takomisen kilkkeen. Ja vähän näin sitä ilmettäkin kun on ruttua otsalla, nokka kippurassa ja suu mutrullaan. Kesäminkki is b a c k. (ja miten paljon vituttaa ihmiset jotka välilyönneillä korostaa asian tärkeyttä...) Pussauksia Karipian auringon alta.

Kesäminkki kirjoitti...

kiitos koo <3
täysin dissaamatta kenenkään ihania kommentteja: miksi ihmiset ovat säännönmukaisesti sitä mieltä, että kesis on kesis lähinnä silloin kun se on äkäinen? eikö kesäminkki voi olla kesyminkki? tätä minä tuumin silloin kun kotona ei ole salmiakkia.

Mierolainen kirjoitti...

Kyllähän kesyminkkikin on aivan yhtä superia, mutta jotenkin tuo "Kesäminkki goes Pikku-Myy", on niin harvinaista ja erottuvaa, varsinkin massasta joka ei osaa laittaa sanoja kirjaimiksi ja näyttöpäätteille ja nyt en osaa enää selittää tätä ja ääh ja perse.

Kesäminkki kirjoitti...

perse mainittu <3 kuka sanoo tissit?