tiistai 5. lokakuuta 2010

I had a pretty pony, her name was Lucifer

Minulla on nyt jo ikävä Fättistä, vaikka se on edelleen minulla täydessä ajossa eikä talviteloilla päinkään. Minä pidän kamalasti siitä mekaanisesta lonksahduksesta, joka vaihdetta vaihtaessa kuuluu. Nautin, kun saan kaasuttaa valoista ensimmäisenä, aivan tarpeettoman kovaa ja moottoria huudattaen niin että keski-ikäiset tädit katsovat kulmiaan kurtistaen ja päätään paheksuvasti pyöritellen: naurettavaa ja sitä paitsi vastuutonta. Minusta on ihana kävellä aamuisin ulos rapun ovesta kankeasti peltihousuissa, kypärää roikottaen pyörän luo, nuuhkia loputtoman laajaa aamutaivasta ja Meiran tehtailta päin leijuvaa kahvintuoksua. Ja vaikka tuntuukin hoopolle uhrata aamuisin kymmenen minuuttia tukan laittamiseen kun kypärä tappaa kampauksen kuitenkin, ei se oikeastaan haittaa ollenkaan.

Sitä, kun kesken kesän kuumimman päivän ajoretken pysähdytään jossain Pellingissä tai Porkkalassa hylätynnäköiselle huoltikselle juomaan kupilliset kitkerää kahvia ja kuittailemaan toisillemme hyväntahtoisesti, otetaan vastaan setien kiiluvia tuijotuksia ja hymyillään hämillisesti ruotsiksi vastaavalle tarjoilijalle.
Sitä, kun tullaan vähän liian lujaa kireään kurviin, joka vain jatkuu ja jatkuu ja pyörä kääntyy silti ja tuntuu että tienpenkan heinät pyyhkivät polvea ja ylitse pyyhkii sellainen adrenaliinivuo että siihen on hukkua; kun tie hyppää ensin ylös ja sitten jyrkästi alas ja miten kun vauhtia on kylliksi vatsa jää hieman jälkeen ja sen tunteen takia on ihan pakko vähän hihkua ääneen.
Sitä, kun satumaisen kuulaana syyspäivänä ajetaan kapeaa, koivujen reunustamaa tietä ja kesken kaiken pikkuinen tuulenpuuska saa kullanväriset lehdet myrskyämään ympärillä niin, että tuntuu kuin ajaisi pyrypallossa.
Sitä, miten huomaa vähä vähältä osaavansa paremmin, luottavansa enemmän, pärjäävänsä itse. Ja kun ei osaa, on aina muutama joilta kysyä, eivätkä ne ilku ollenkaan vaan ovat veljellisiä ja reiluja ja ehkä vähän ylpeitäkin kun pyydän niiltä apua.

Miten ihmeessä minä jaksan kokonaisen talven ilman?

Ei kommentteja: