maanantai 29. maaliskuuta 2010

Why is it that you're always too small or too tall?

Olin elämäni ensimmäisellä yön yli -työmatkalla viime viikolla. Yövyimme kollegani kanssa hotellissa ja vieläpä lensimme kotiin kuin tärkeät liikematkalaiset ainakin. Virallisten osuuksien väliin jäävän ajan käytimme tehokkaasti baarissa istuen, Trivial Pursuitia pelaten ja skumppaa nautiskellen. Harmi ettei ole sitä edustustiliä.

Minulla on sellaisia hassuja dillejä, että arvostan joitain asioita omassa elämässäni niin kovasti, että jos tapaan jonkun, joka kerrassaan viis veisaa juuri niistä jutuista, saatan ensinnäkin ottaa sen hieman henkilökohtaisesti ja suutahtaa - mutta ainakaan en voi estää lievän halveksunnan maihinnousua. Olen, sivilisaatiossa elävänä yksilönä, yrittänyt kitkeä tuon piirteen ilmiasuja olemuksestani. Ymmärrän sangen hyvin itsekin, etten ole mikään mielipidevaikuttaja saati merkittävästi muita ihmisiä parempi (joskin aika erinomainen kuitenkin), enkä siis tahdo antaa tarpeettoman koppavaa tai ylimielistä vaikutelmaa itsestäni.
Niinpä siis, Trivialia pelaillessamme ja siinä ohessa kollegani kanssa toistemme työpersoonien taakse varovaisesti kurkistellessa, tuli hetki, jolloin hieman mykistyin. Kysymys taisi kuulua jotenkin, että mitä urheilulajia nimihenkilö Garpin maailman elokuvaversiossa harrasti, johon heti tämän kysyttyäni kommentoin että olisihan tuon kirjankin luettuaan tiennyt. Minkä jälkeen kollega ilmoittamaan, ettei tuokaan vihje auttanut, hän kun ei lue kirjoja ollenkaan.

Ei. Lue. Kirjoja. Ollenkaan.
Minkälainen ihminen valitsee moisen elämän, aivan vapaaehtoisesti? Minun on hyvin vaikea ymmärtää, mikseivät kaikki tahdo upottautua kuvitteellisiin tai tosipohjaisiin maailmoihin, jonkun toisen mielenmaailmaan, tutustua henkilöihin, joiden olemassaolosta eivät olisi osanneet edes nähdä unia. Se, että sen tunnustaa pystypäin ja kuuluvaan ääneen, osoittaa mielestäni yhdenlaista miltei kunnioitettavaa tyhmänrohkeutta: se on vähän sama kuin sanoisi julkisella paikalla kiihottuvansa raiskausfantasioista tai pitävänsä turkulaisia mukavina ja helposti lähestyttävinä ihmisinä. Sen sanoja on yhtäältä sanomattoman itseriittoinen tai yksinkertaisesti täysin piittaamaton. Tai ehkä ne ovat yksi ja sama asia.
Uskon kasvojeni pysyneen kutakuinkin peruslukemilla kuitatessani kommentin aijaalla ja siirtyessäni aiheissa eteenpäin.


Lauantaina sitten olin serkkuni polttareissa. Tunnelma oli kautta linjan hieman jännittynyt ja outo, mutta panin sen vain edellisen illan painaman säikyn pääni tiliin. Vähitellen pääsin hajulle kiristyksen aiheuttajasta: aamu oli alkanut mittavalla myllyllä, jossa sulhanen oli läksyttänyt kaasoa puhelimitse oikeasti mitättömästä jutusta sellaisella intensiteetillä, että kaasopolo oli herahtanut kyyneliin jo muutenkin stressaavan päivän avajaisiksi. Sätimme sitten illan pimetessä hieman rajatummalla porukalla miehen täydellistä tahdittomuutta ja torveilua, jolloin toinen serkkuni Hinkkis ryhtyi koko humalaisella tarmollaan puolustamaan sulhasta, ettemme saisi tuomia miestä tuntematta tämän persoonaa. Vastasin tähän, ettei tämänkaltaisissa jutuissa ole ensinkään kyse persoonaeroista vaan käytöstavoista: siitä, miten ihmisten keskellä eletään. Tämän sanottuani Hinkkis julisti, ettei arvosta käytöstapoja juuri lainkaan ja että ihmisten pitää saada olla aitoja, omaa persoonaansa julkituoden.

Olen niin eri mieltä, etten edes keksi mitään kyllin väkevää ilmausta kantaani painottaakseni. Kuten tänään Nuulle kommentoin, samoin kuin suorapuheisuus ja ilkeys myöskin juuri aitous ja käytöstavattomuus menevät hämmentävän usein ihmisiltä sekaisin. Ihan samalla tavoin kuin yleisesti määriteltyjen käytöskoodien takia ei oikein ole ok heilua alasti Kolmen Sepän patsaalla tavallisena tiistai-iltapäivänä tai vaikkapa piereskellä ruokapöydässä, ei myöskään ole ok toteuttaa itseään toisten ihmisten kustannuksella ja purkaa omaa pahaa mieltään viattomiin kanssakulkijoihinsa. Se, että on vilpitön ja avoin, aito ja persoonallinen, ei tarkoita sitä, että tulisi väistämättä olleeksi myös moukkamainen.
Ainakaan ihan kaikkien kohdalla.


Nyt, osoittaakseni monipuolisuuteni ajattelijana ja kaikinpuolisen ylivertaisuuteni ihmisenä minun tulisi varmastikin pohtia sitä, miksi juuri minä uskon olevani enemmän oikeassa ja suorastaan järjen puolella kantoineni. Koko aihe kuitenkin lakkasi juuri kiinnostamasta minua, sillä muistin että tänään tulee True Blood ja että eilen näkemäni Alice in Wonderland oli fantastinen ja niin vaikuttava, että tunsin saaneeni vastinetta hyvinkin kaksi kertaa kahden tunnin elokuvan verran ja istuin lumoutuneena hiirenhiljaa ja suu ammollaan koko esitysajan lukuunottamatta niitä tuokioita, kun leuat piti loksauttaa kiinni ettei sinne olisi joutunut multakokkareita tai vaikkapa hullunkurisia hyönteisiä. Minä siis pidin siitä ihan kamalasti ja melkein pitäisi mennä näkemään se vielä uudelleen, jottei yksikään ylenpalttinen yksityiskohta ja vinkeä ilmaisu pääsisi livahtamaan ohitse.

Sain myös Liisasta loistokkaita bändinnimi-ajatuksia: samoin kuin Jane's Insane on mielestäni miltei nerokas nimi yhtyeelle, olisi myös Almost Alice hirmuisen hyvä. Miksi? Se kuulostaa jotenkin nasevalle ja hyvällä tavalla mystiselle, sellaiselle että sen takana on jokin tarina jota on pakko kysyä, että who the fuck is Alice ja näin. Ja lisäksi se vinkkaa intertekstuaalisesti sisäpiirisilmäänsä niille, jotka tietävät millaisia ovat ne pieninaamaiset omoinfo-pikkuvaimot ja miksi niiden kaikkien nimi on aina Liisa.

12 kommenttia:

nuunis kirjoitti...

sisäpiirisilmänisku oli aivan killeri termi. ja tosiaan noiden väärien juttujen rinnastamisesta aitouteen oon täsmälleen samaa mieltä.

toi kirjojen lukemattomuus on aina niin käsittämätöntä, että kai siinä menee jotenkin kipsiin ja on vaan et aijaa. kun ei voi tajuta, ja jotenkin siinä on valtava virhe.

Onna kirjoitti...

Kirjoista puheenollen: lupasin raportoida miten käy Salon ja Maaninkavaaran. Salon luin, mutta Maaninkavaara jäi kesken parinkymmenen sivun jälkeen. En vain kestänyt. En millään. En jotenkin saa tätä puettua sanoiksi, mutta se suomalaisen miehen jääräpäisyys ja yksisilmäisyys, jota Maaninkavaarassa kuvattiin, tuntui niin ahdistavalta. Jos tapaisin sellaisen ihmisen oikeassa elämässä, en kestäisi häntä hetkeäkään, vaan pakenisin paikalta ennen kuin sanoisin jotain todella ilkeää.

Huomaathan, jotkut meistä kuitenkin yrittävät taltuttaa v****maisen persoonallisuutensa käytöstapojen nimissä eivätkä suoriltaan hyökkää muiden kimppuun, kuten postauksesi sulhanen. Olen siis kanssasi samaa mieltä tästä asiasta. Viaton silmien räpsyttely tai "aitous" eivät oikeuta törkeään käytökseen.

Rooibos kirjoitti...

Uh, en voisi olla samempaa mieltä kanssasi sekä kirja- että käytöstapa-asiasta. Kirjoja lukemattoman ihmisen maailma tuntuu olevan niin kaukana, ettei sitä kohtaa, etten voi tajuta, että mitä hittoa se tyyppi sitten tekee. Miten kirjoja lukemattomat ihmiset kuluttavat aikaa? Eikö niistä tunnu, että niiltä puuttuu jotain? Ikävä kyllä, ne tuntuvat usein dissaavan kirjoja lukevia tyyliin "mulla on parempaakin tekemistä, mutta jos sulla ei ole, niin senkun hihhuloit sitten".

Ja tuo käytöstavattomuus! Minä törmään siihen töissä. Usein. Jestas. Kiitän luojaani virkavapaasta - ei tarvitse hetkeen kestää sitä, että ihmiset "toteuttavat" itseään käytöstavoista piittaamatta. Eräässä työpaikassa selitys oli, että henkilö X oli "vaan niin temperamenttinen" ja se oikeutti sitten muiden henkisen pahoinpitelyn. Voi sanonko mitä. Jos minä jotain inhoan, niin sitä, että käytöstavat ovat huonommat kuin hiekkalaatikkoikäisillä lapsilla, huomattavasti huonommat. Ja se on muka oikeutettua aitouden takia. Kissinpissit! Itsekkäitä paskoja! (sori, tämä vaan on niin lämmittävä aihe!)

Anonyymi kirjoitti...

Kävinpä jokin aika sitten kirjakaupassa ja kun palasin kotiin niin anoppi tuli pihalla vastaan. Sehän oikein suuttui kun kerroin ostaneeni kaksi kirjaa. Lukeminen on hänen mielestään täysin turhaa ja ajantuhlausta. Siinä ei ole mitään järkeä.

Mä hämmästyin niin etten kyennyt sanomaan mitään. Kotona sitten soitin äidille, mä olen saanut lukuinnostuksen äidinmaidosta.

Tosin mun maidossa on ollut jotain vikaa koska Millaa ei lukeminen pahemmin kiinnosta. Voi tätä tuskaa...

R

Kesäminkki kirjoitti...

ohoo, kommenttivyöry! upeaa!

nuu, just niin! ehkä kipsi on se, mikä erottaa meidät niistä pahimmista moukista, mikä onkin onni tosiaan.

onna: mä olenkin miettinyt, miten sulla noiden opusten kanssa meni. eikö ollutkin piinallinen se maaninkavaara! mähän kahlasin sen loppuun ja se meni vaan sekaisemmaksi kunnes sitten lopussa, katharsiksen nimissä, kaikki kääntyi hyvin perin päin. blaah. mutta siis ymmärsin täysii sun kuvauksen, juuri noin se oli!

rooibos: niinPÄ! eikö ookin niin, että jengi aina perustelee lukemattomuuttaan just noin että en mä EHDI kun mulla on OIKEAAKIN tekemistä ja yks elämä elettävänä esims ja sitten sitä tuntee itsensä ihan larppaajaksi tai joksikin yhtä surulliseksi puuhastelijaksi.
ja just toi, miten käytöstavattomuutta aina puolustellaan luonteenpiirteillä ja oikeutetaan se sillä, että aina on joku joka on jotenkin saanut luvan käyttäytyä vittumaisesti, kun "se nyt vaan on just sellanen". että jep, kiitos taas että toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

r: sano vaan tyttärelles, että mäkin luen, luulis alkavan kiinnostaa ;) että kaikki rokeimmat tyypit just lukee.

Anonyymi kirjoitti...

Käytöstavat. Nimenomaan.

Nämä "temperamenttiset" ihmiset ovat juuri niitä, jotka järjestävät silmittömän raivokohtauksen, koska kopiokoneesta on loppunut paperi "hänen vuorollaan". Kiukku puretaan johonkuhun viattomaan ohikulkijaan ja jos tämä sattuu pahoittamaan mielensä, on hän erittäin pikkumainen. - Mä nyt oon vaan joskus aika suorasanainen.

Ja mikä pahinta, valitettavan usein nämä henkilöt pääsevät aika pitkälle. Koska ne joilla on käytöstapoja harmillisen usein jähmettyvät purkauksen edessä - koska se vain on niin käsittämätön. Ja sitten todetaan, että "niin no, kai se sitten on niin" ja nielskellään kyyneliä, vaikka tosiasiassa tässä tapauksessa riehujalle tulisi todeta - omaa lääkettä tarjoten- että " haista vittu"- ja lyödä luuri korvaan.

-s-

Kesäminkki kirjoitti...

hoho sakke, saatoin revetä ääneen lukiessani ton :D just että "haista vittu", kannatetaan!

LKK kirjoitti...

Mä saan tällä kommentilla varmaan kaikkien vihat päälleni, mutta enpä voi olla kysymättä. Juttu kun on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa.

Lukeminen on hieno harrastus, joka kehittää ajattelua, mielikuvitusta, pitkäjännitteisyyttä ym. Itse olen lukenut paljon pienestä pitäen, mutta nyt esimerkiksi gradun keskellä huomaan, että koko päivän kirjoitettuani ja artikkeleita tankattuani lukeminen ei vaan enää illalla tunnu houkuttelevalta. Ymmärrän hyvin, etteivät ihmiset jaksa päivän jälkeen tarttua kirjaan, vaan he nollaavat mieluummin muiden harrastusten tai tv:n ääressä. Joillekun lukeminen on myös huomattavan vaikeaa ja pienelle osalle väestöstä esimerkiksi paikkojen ja henkilöhahmojen kuvitteleminen luetun perusteella on lähes mahdotonta. Lisäksi, jos kotona ei ole lukemiseen kannustettu, niin sen aloittaminen vanhemmalla iällä ei ole mitenkään pakottava tarve. Miksi siis oletus on, että ollakseen sivistynyt aikuinen, tulee hyllysä löytyä kaikkea Dostojevskista Hotakan kautta Oksaseen?

En pidä myöskään siitä, että lukeminen (tai toisilla lukemattomuus) nostetaan jotenkin jumaliseen asemaan harrastuksena ja ihmisiä arvostellaan luettujen tai lukemattomien kirjojen perusteella. Tämän blogin aktiivit eivät onneksi tähän syyllistykään, mutta olenpa tällaisiakin tyyppejä tavannut (sama päti niillä myös teatteriin, musiikkiin, ravintoloihin... yök). Eikö itseään voi sivistää muuten kuin lukemalla? Jos voi, miten? Mikä olisi yhtä legitimoitu tapa?

Hauskintahan tässä koko jutussa on se, että vaikka naapurini ei lue, niin siitä ei koidu minulle suoranaista haittaa (tosin tiedostavassa yhteiskunnassa on parempi elää). Sen sijaan kaikki ihmiset, jotka suureen ääneen kuuluttavat, että eivät ole esim. politiikasta vähääkään kiinnostuneita, saavat kuitenkin äänestää kaiken maailman juntteja eduskuntaan, valtuustoihin ym. Ei hyvä.

Miksi siis juuri kaunokirjallisuuden lukeminen nostetaan niin korkeaan asemaan sivistystä ja ihmistä arvioitaessa?

Kesäminkki kirjoitti...

haluaisin vastata tähän jotenkin kattavasti ja punnitusti, mutten näköjään jaksa keskittyä pidempään kuin kolme minuuttia kerrallaan eikä valmiita ajatuksia tule. anteeksi siis.

olen siinä samaa mieltä, että monesti lukeneisuus nostetaan vaikkapa huomattavasti käytännöllisemmän hyveen, sosiaalisen kyvykkyyden ohitse ja se jos mikä on huutava vääryys.

tietenkin elämässä on kausia, jolloin ei omaehtoinen lukeminen maita, juurikin mainitsemasi gradu erinomaisena esimerkkinä. ja tietenkin on olemassa monenmoisia luki- ja hahmotushäiriöitä, jotka varmasti hankaloittavat tämän jalon harrastuksen harjoittamista. sen sijaan kodin perintöön voi mielestäni vedota vain tiettyyn rajaan saakka, sillä - taas kerran - : ei se, mitä sinulle annetaan vaan se, mitä teet siitä. monet hienot asiat voi yhtä hyvin löytää ihan itsekin, tai vaikkapa uusien viiteryhmiensä kautta.

sitä, miksi lukemisella on niin globaali asema älykkyyttä arvioitaessa, en tiedä. mä kuitenkin näkisin tiettyjä yhtymäkohtia lukemattomuudessa ja vaikkapa tuossa poliittisessa kiinnostumattomuudessa / junttien äänestämisessä. miksi näin? en keksi mitään hyvää perustelua tähän nyt, eikä tässä koko kommentissa tainnut muutenkaan oikein olla pointtia.
että jee, meitsi!

taidan mennä lukemaan lisää.

Onna kirjoitti...

Toisaalta minua katsotaan monesti säälin ja kauhistuksen /halveksunnan sekaisin tuntein, kun sanon, etten harrasta liikuntaa. Työmatkakävelen tai -pyöräilen, mutta matka on vain muutaman kilometrin. Inhoan ajatusta jumpasta, kuntosalista tai hiihtämisestä. Voin varsin mainiosti viettää koko viikonlopun sisällä, lukien ja telkkaria katsoen. Tämä liikunnan ja ulkoilman vieroksunta ehkä "ymmärrettäisiin" paremmin, jos olisin ylipainoinen, mutta normaalipainoisena olen friikki. Minä en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät lue, monet eivät ymmärrä minua, koska en liiku. Entäs sitten?

Koo kirjoitti...

Kiitos taas, vietin laiskaa paivaa officessa ja piti kurkata miten keulii ja nautin taas kovasti seurasta. Skumppa puuttui, mutta punaviini korvasi.
Niin ja tarkein... Kavin kattomassa Alicen taalla saarella ja tunsin tuhat tuijotusta niskassa. Ja koska koin hetkellisen blond-momentin en heti ymmartanyt miksi, mutta nain myohemmin se kay jarkeen etta jos on ainoa valkoinen,ja viela nainen ja yksin ja talla saarella missa kulttuuri on ihan eri ja on lauantai ilta niin siinahan on jo monta syyta tuijottaa. Mutta Alice oli ihana ja olin hetken ihan wonderlandissa ja ymmarran taysin mista puhut. XXX.

Kesäminkki kirjoitti...

onna: hyvä vertaus! oikeastihan ihmiset ymmärtävät - tai edes haluavat ymmärtää - toisiaan ja etenkin itsestään ratkaisevissa määrin eri tavoin eläviä toisiaan hirmuisen huonosti, vaikka muuta väittävätkin. on niin rajallinen selvästikin ihmisen kuvittelukyky.

ja koo, voi koo. tulisit jo poijes, mentäis ihmemaahan ja skumpalle ja ihan melkein mihin vaan.