tiistai 2. joulukuuta 2008

Riittää, kun sanot mikä riittää

Näinä päivinä on tapahtunut jotain, kenties nukkuessani. Jotain, joka surullista kyllä on aiheuttanut sen, etten osaa enää yhtään mitään enkä kykene mihinkään.

En osaa puhua asiakkaille puhelimessa enkä muille ihmisille muutenkaan.
En osaa kirjoittaa tavallisella näppäimistöllä ymmärrettävää tekstiä.
En osaa nukkua.
En osaa pysyä lämpimänä, kuivana saati normaalin näköisenä koko päivää ainakaan.

En pysty muistamaan asioita.
En saa tukkaa hyvin.
En osaa syödä oikein.

En osaa olla ihmisten seurassa.
En osaa olla yksin.
En osaa olla mukava.
En osaa olla synkistelemättä.

En ymmärrä mistään mitään.

En osaa ajaa autolla.
En osaa herätä oikeaan aikaan.
En osaa käydä kaupassa ja ostaa sieltä oikeita, tarpeellisia asioita.

Enkä tiedä, miten tämän saa loppumaan.


Oh these little rejections, how they add up quickly
One small sideways look and I feel so ungood
Somewhere along the way I think I gave you the power
to make me feel the way I thought only my father could

Oh these little rejections, how they seem so real to me
One forgotten birthday and I'm all but cooked
How these little abandonments seem to sting so easily?
I'm 13 again, am I 13 for good?

I can feel so unsexy for someone so beautiful,
so unloved for someone so fine
I can feel so boring for someone so interesting,
so ignorant for someone of sound mind

Oh these little protections, how they fail to serve me
One forgotten phone call and I'm deflated
Oh these little defenses, how they fail to comfort me
Your hand pulling away and I'm devastated

When will you stop leaving, baby?
When will I stop deserting, baby?
When will I start staying with myself?

Oh these little projections, how they keep springing from me
I jump my ship as I take it personally
Oh these little rejections, how they disappear quickly
the moment I decide not to abandon me

- Alanis Morissette: So Unsexy

1 kommentti:

Mierolainen kirjoitti...

On hyvästä synkistellä aina välillä! Muutoinhan iloiset hetket, tässä viemärissä jota elämäksi kutsutaan, eivät olisi yhtään niin valoisia, vai kuinka? Anna synkän tulla vaan, mustat kynttilät palamaan väärin päin ja doomia soimaan. Suosittelen esim. Black Sabbathia tai Reverend Bizarrea.

Huomenna voi sitten kuunnella hymyillen The Crashia tai jotain muuta, käyttää kirkasvalolamppua ja paistaa kilpaa sen kanssa. Kyllä elämä kantaa.