All I want for Christmas is you

Nimimerkki henrik oli jotenkin eksynyt tänne ja siteerannut minua kansalaismediakatsauksessaan. Hämmennyin syvästi.

Tai siis.

Itsehän täällä töhertelen menemään hyvinkin tosissani, ainakin aika ajoin, hiusmartoani myöten omaan elämääni uponneena, ja useimmiten täällä esittämäni ajatukset ovat oikeita ja omiani, ja ainakin tiettyyn rajaan saakka perusteltavia - joskin toki osaavan vastaväittäjän käännettävissä. Silti on aina yllätys havaita jonkun ottavan minut todesta; lukea tai, mikä vielä oudompaa, kuulla jonkun lukevan ääneen omia tekstejäni jossain ihan vakavassa tai oikeassa yhteydessä. Olla että tosiAAN, noinhan mä sanoin!

Viimeisen, hmm, muutaman kuukauden aikanahan olen vastaanottanut pari bloggauspalkintoakin, ja henkilökohtaisesti lasken tämänkin tavallaan yhdeksi sellaiseksi. On omituista, että kun itse omat puutteensa ja korkeintaankin keskinkertaisuutensa kansalaisjournalistina niin selvärajaisesti hahmottaa, onkin jossain olemassa ihmisiä, sellaisiakin joita minä en edes tunne, jotka kenties saavat lukemisestaan jotain oivalluksia tai ainakin viihtyvät sen seurassa tovin - ja ovat kyllin ystävällisiä välittääkseen tämän tunteensa myös minun ulottuvilleni.
Koetan tässä siis sanoa, että oikeasti laadukkaita kirjoittajia seuranneena en pidä itseäni kuin korkeintaan satunnaisesti osuvana, nokkelana tai edes järin sujuvasanaisena, mutta että olen suunnattoman onnellinen siitä, että joku toinen tekee niin.

Tänään olen taas niin älyttömän lätkässä, että ajatukseni harhailevat pahan kerran ja naamaan juuttunut virnistys sai tavallisesti jäyhän pankkivirkailijankin hymyämään minulle sydämellisesti. Eikä tyhjään ja pimeään kotiin haittaa yhtään palata, kun omassakin paidassa tuoksuu vielä Eräs.

Ja ei mulla sitten muuta.