Pahimmalle tuntuu se mikä puuttuu.
Kaikkein pahinta on kannustus, joka jätetään sanomatta; myötäeläminen, jota ei osoiteta. Tuki, jota ei anneta; kommentit, joita ei sanota.
Hymy, joka ei syty; riemu, jota ei osata tuntea.
Tämä on minun onneni tänään; se on tällainen nyt. Siitä on tuleva parempaa - ajan kanssa, ei vielä. Se riittää nyt - en tiedä kauanko, mutta nyt se on kylliksi.
Sen loppuessa suren sitä - silloin, en vielä.
Se on minun, mutta tarvitsen sinut kantamaan sitä kanssani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Myönnytyksiä itsellesi
Lapsina vanhempamme tekivät meille myönnytyksiä, ja vanhempina me teemme lapsillemme myönnytyksiä. Aikuisina me emme kuitenkaan aina ole tarpeeksi anteliaita itsemme suhteen, ja huomaamme usein olevamme alhossa, jossa soimaamme itseämme siitä, mitä meidän pitäisi tai olisi pitänyt tehdä. Oheisena joitakin ehdotuksia myönnytyksistä, joita voisimme suoda itsellemme.
* Sinä saat tavoitella unelmaasi
* Sinulla on lupa nauraa ja pitää hauskaa
* Sinä saat pitää siitä mistä pidät ja olla pitämättä siitä mistä et pidä, siitä riippumatta, kuinka monta ihmistä on kanssasi eri mieltä
* Sinä saat varata aikaa itsellesi, vaikka sinun olisi tehtävä kovastikin työtä sen vuoksi
* Sinä saat olla luova
* Sinulla saa olla huono päivä
* Sinä saat, sinun ehkä jopa pitääkin, tehdä virheitä
* Sinä saat muuttaa mieltäsi
* Sinä saat olla tietämättä kaikkia vastauksia
Tarviitko seuraa kaljalle? Soitat vaan ja mennään?
älykkäästi ja kannustavasti kirjoittava anonyymi, kiitos. kunpa tietäisin kuka olet, niin osaisin lähettää niitä kaalipiirakoita oikeaan osoitteeseen. nyt se on kovin hankalaa.
m.: kiitos, taatusti tarvitsenkin taas joskus. HEI muuten, sähän varmaan oot kanssa lohjassa baarissa joulupäivänä? mä ajattelin kanssa tulla!
Voi kunpa olisinkin! Mä on joulupäivän iltana kotona itkemässä ja valmistautumassa työpäivään.
Lähetä kommentti