Miten onkin niin, että yksi ainoa odottamaton puhelu voi saada mielen niin hyväksi? Ettei puhelulle ilmoiteta muuta syytä kuin halu kuulla toisen ääntä; perustelu, joka tältä toiselta sulattaa sydämen lisäksi jalat ja pään?
Missä vaiheessa Sen Erityisen puhelut muuttuvat rutiiniksi, sellaiseksi ihan tavalliseksi jutuksi? Onko se samaan aikaan sen vaiheen kanssa, jossa sen kanssa voi nahistella Hesarin väärästä viikkaustavasta ja viherkasvien kastelematta jättämisestä eikä se tunnu mitenkään erityiselle? Siinä vaiheessa, kun sen näkeminen alasti on niin arkea, ettei sitä aina jaksa edes katsoa eikä varsinkaan jaksa nähdä vaivaa sen riisumiseksi?
Siinä vaiheessa, kun se kaikki on jo liian tuttua ja varmaa?
Mikä osa ihmisessä on säröllä, kun sen tarvitsee jatkuvasti kuulla mäkin susta, niin säkin, mullakin sua -vakuutteluja? Saako sitä korjattua? Uskooko se koskaan, mitä sille sanotaan; ymmärtääkö sitä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
mun mielestä koskaan ei tarvi, eikä kannatakaan lopettaa noita vakuutteluja. sanat ei kulu käytössä, jos ne on totta, eikä niitä voi sanoa liikaa.
toi alastomuusosuus oli ihan helvetin hyvin sanottu. silleen, ettei ite ikinä osaisi sanoa noin, mutta kun sä sen sanoit, niin juuri noinhan se on.
Vakuuttelut todellakaan eivät kulu, niitä on hyvä viljellä ja sellaisia pieniä hellittelysanoja lisäillä normaaleihin lauseisiin. Niin minä ainakin aion tehdä, sitten joskus.
olipa nuu nätisti, kiitos <3
ja m., taidat olla perinpohjaisen rapsan velkaa ;)
Taidan olla kyllä jonkinlaisen rapsan pystyssä. ;)
Pidin siitä mistä kerroit, ihmisestä joka halusi muistoksi talon
Pidän siitä miten kerrot asioita tunteita
Pidän siitä mitä teet, teet sen kauniisti ja hyvin
Sinä yllätät kaikki paitsi ne jotka tietää
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni
Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli
Pieni ja hento ote - siinä kaikki
Olemisen riemu ei ravistele olkapäitä
Runoilijan kehto ei ole ruusuista tehty koskaan
Hiljaisuuden huntu ei milloinkaan petä kuulijaa
Mikä nämä yhdistää? Rakkaus suureen elämään
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni
Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli
Pieni ja hento ote - siinä kaikki
Turhanpäiväinen älykkyys syö ihmistä rotan lailla
Miten kaikki voi olla valmista kun ei ole edes tehty mitään?
Miten niin jalat maassa? Oletko nähnyt kenenkään kävelevän ilmassa?
Pidän sinusta siinä kaikki. Pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla?
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni
Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli
Pieni ja hento ote - siinä kaikki
Valoa ja pimeää, ei siin ole mitään luonnotonta
Kummassakin laulussa hyvä tunne kasvaa ja kasvaa
En pidä siitä että siirtyminen vaatii mahtavia tekoja
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni
Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli
Pieni ja hento ote - siinä kaikki
/dave lindholm
Lähetä kommentti