Happy-Go-Lucky

Tekisi mieleni vain virnuilla ääliömäisesti ja heitellä raivostuttavan omahyväisiä ja sisäänpäinlämpeäviä täkyjä. Koetan malttaa mieleni ja käyttäytyä täysikasvuisen ihmisen tavoin.

Eilen olin ensimmäistä kertaa elämässäni moottoripyörän kyydissä. Vähänkö oli ässää! Kuljen vain ympäriinsä suullani moottoripyörää imitoivasti päristen ja käsilläni kuvitteellisia kahvoja käännellen. 140 km / h Länsiväylällä ei ole koskaan tuntunut noin... orgastiselle.

Eilen keskustelin muun muassa USA:n infrastruktuurista, ystävyyssuhteista ja ruotsinkielisyydestä omassa kotona. Tarjoilin kahvia, olutta ja niitä Smurffi-vaahtiksia.

Eilen pääsin viimein Kuudennelle Linjalle sisäänkin saakka. Eilen kuulin elämäni ensimmäistä kertaa Niemistä & Litmasta livenä: erityisen viihdyttävää ja vinksahtanutta. Eilen näin Mierolaisenkin.

Eilen kiersin tsekkaamassa kantikset ja toteamassa, etteivät ne enää ole ennallaan ilman Rikasta Ystävää.

Tänään olen jo oppinut, mikä on maalämmön hyötysuhde verrattuna sähkölämmitykseen. Tänään olen joutunut kuuntelemaan Sakari Kuosmasen Onnen lyhteitä kiinni pidettynä. Tänään olen pysytellyt pedissä pitkälle iltapäivään. Tänään menen vielä Mustikkamaalle ja pizzalle.

Tänään olen hyvällä tuulella ja rauhoitettu.

Murhatuulella

Aamulla olin pahantuulinen. Töihin päästyäni muutuin hysteeriseksi. Töitä tehtyäni olin raivokas. Töistä selvittyäni olin epäsosiaalinen ja hostaali.
Nyt on taas hullun, älyttömän, melkein liian jännää.

Eihän tällainen voi olla terveellistä. Huomenna en luultavasti kykene kuin kynsimään itseäni kouristuksenomaisesti, samalla mielipuolen lailla hohottaen.

Nyt syön Smurffi-vaahtokarkkeja ja juon punaviiniä. Koetan rauhoittua ja olla zen. Huonolla menestyksellä.

Some stay dry and others feel the pain

Tilastotiedettä on hyvä käyttää sanojensa pontena melkein mitä tahansa perustellessaan, sillä diagrammit ja kaaviot tuovat mukavasti uskottavuutta sanomaan. Lisäksi on aina oudon ilahduttavaa kumota ennakkoluuloja ja helppoja oletuksia sekä näennäisiä totuuksia.
Näiltä pohjin: arvatkaapa millä hakusanoilla on paitsi löydetty tänne myöskin viivytty pisimpään?
Ei.
Eeeei.
Eikä vieläkään.

1. Hakusana: mierolainen. Kulutettu aika minuutteina: 44.46
2. oli melkoinen, 22.17
3. smq kinky 13.25 (toim. huom.: What now?)
4. onko kaikki vaan paskaa 12.31
5. siivet olkapäissä 8.30

Kukaanhan ei takaa, että rekistereihin kirjautunut blogissa vierähtänyt aika olisi kulunut itse teksteihin tutustuen. Mielestäni tämä on silti kuriositeettinä melkoisen viehättävää; vinoa hilpeyttä herättävät myös ne, jotka hakevat vaikkapa sanoilla seuralaispalvelua, suutarin ammatti, hymyilevä, transvestiitti tai taiteilija juha örn, eksyvät tänne - ja jäävät, useiksi minuuteiksi. Miksihän. (Siis ei että miksihän ne huvittavat minua, vaan että miksihän ne jäävät. Pitääkö aina viisastella mitä.)

Onhan tänne sitten joutunut näitä perinteisiä hassutuksiakin, kas tähän malliin:

turvonnut silmämuna
Yhhyh. Tämä menee samaan kategoriaan sen vesipäisen chi-hauhaun kanssa, enkä kernaasti ajattelisi tätäkään yhtään enempää.

erja häkkinen naked
Oikeasti. Näköjään aivan sama, kenestä täällä kirjoittaa, niin johan löytyy joku joka tahtoo nähdä senkin nakuna. Eikö mikään tässä maailmassa enää ole (tähän synonyymi pyhälle tai koskemattomalle)?

googlaa jotain?
Ihanku jollain ois ollu vähä tylsää. Keksi mulle tekemistä äiti, äiti mitä mä tekisin. Äi-tii-ii.

i know you and you know me & when i feel like shit i feel like shit
Saanko mä sanoa että tautologia? Saanko, saankosaankosaanko? Tai siis noin vertauskuvallisesti.

junttipaikka
Miten, minä kysyn: miten, tänne on voitu päätyä tällaisella hakusanalla? En ollenkaan ymmärrä.

kertokaa kuinka keulia & miten mopoa ajetaan
Mitä tapahtui rehelliselle yritys-erehdys -metodille? Kun minä olin teidän ikäisenne, ei ollut tietokoneita eikä Googlea eikä isoilta pojilta kehdannut kysyä eikä Dear Eki ehtinyt vastata kaikille, niin silloin piti vain itse vähän ponnistella enemmän. Ja arvethan kertoo vain elämästä, ihan niin kuin aivotärähdyskin.

kristitty gay
Ei kenties helpoin mahdollinen tie. Toisaalta, onko elämä ilman haasteita itse asiassa elämää ollenkaan? Ja Jeesus, kuten Teuvokin, kuulopuheen mukaan rakastaa kaikkia. Että ehkä se ei haita.

oikeinkirjoitus vastaakaan vastaakaan
Onko tämä oikeasti hauska vai olenko vain sanasokea? Koska mun mielestä tässä on aineksia Google Fight -klassikoksi. Silleen et hmm, kummin se vois olla... Mitä muut nettailijat tähän sanoo?

paljon pornoa lieksassa
Lieksa, tuo Suomen siveettömyyden tyyssija, kehto ja juurakko! Kandee varmaan ottaa Pano-Punnonen mukaan, niin tulee tyylipuhtaampaa jälkeä.

vaikeaa vai vaikeata
Molemmin saa sanoa, mun luvalla. Ja Kielitoimiston. Ei oo yhtään vaikeeta.


Huomenna alkaa viikonloppu. Haluaisin vain nukkuanukkuanukkua. Ja kenties hieman olla kemiallisesti sekaisin.

Päiväkodin lapset ovat pihalla taas, niin kai minäkin.

Viime yönä minulla piti taas kiirettä.

Ensinnäkin vastasin hallitsemattomaksi yltyvän paniikin ympäröimänä asiakaspalautteisiin, joita tulvi sähköpostiini katkeamattomana virtana siten, että yhtä vastattua kohden inboxissa odotteli aina viisi uutta, visaista hoitamatonta ongelmaa. Ei auttanut, vaikka heräilin välillä ja hoin puoliääneen että tämä on vain uni, tätä ei tarvitse katsella, tämä on vain uni...

Tämän jälkeen jouduin - okei, pääsin - Hämähäkkimiehen järjestämille seurapiirikutsuille. Jostain syystä itse olin katsonut sopivaksi sonnustautua yöpaitaan; lisäksi pikkuhousuni olivat jatkuvasti kateissa. Muut osallistujat saattoivat olla juhlanutuissa ja -tamineissa. Tämän lisäksi onnistuin missaamaan kutsun käydä pöytään, joten saavuin istumaan noin puoli tuntia myöhässä: edelleen tummansinisessä Nalle Puh -yöppärissä ja tavattoman häpeissäni. Muut loivat minuun ylenkatsetta sekä moittivia silmäyksiä, ja Hämis itse muodosti suullaan äänettömästi uhkauksen jättää minut vastedes kutsumatta.

Suoraan edellisistä bileistä päädyinkin sitten jälleen reissaamaan Saken kanssa jonnekin kaukomaille. Oli ollut minun vastuullani hommata meille yösija, ja jouduinkin kylmäävän ahdistuksen valtaan havaitessani, että olinkin varannut meille kaksi dormipaikkaa sietämättömän lääväisestä ja tahraisesta hostellista. Olin itse jostain syystä paikalla reilusti ennen Sakkea, enkä voinut istua sängylleni tuskailemaan meriselitystä, sillä sänky ei houkutellut edes katsomaan suuntaansa. Mitä ihmettä mä sanon sille? Suihkukin on käytävällä, ja meidän kanssa samassa huoneessa asuu kaksi jotain jenkkikundia, jotka heräävät neljältä töihin...

Levännäisyyden asteen voi päätellä suoraan edellisistä.

Tiedättehän sen tunteen, kun yrittää tähystellä avaimenreiästä sisään huoneeseen: aivan keskeltä huonetta erottaa terävästi kapean sektorin, mutta nurkkia kohti vilkuillessa eteen tulee joko ovenkarmi tai oma silmäluomi? Juuri sille minusta nyt tuntuu kovin monella elämänalueella: ettei minulla ole kylliksi tietoa eikä näkemystä asiasta, eikä oikein mitään keinoja lisätä niiden määrää itsenäisesti. Kun tähän lisätään hetkellinen aloitteellisuuden katoaminen ja niskaan huohottava kiire, saadaan painava pää ja painavat jäsenet sekä epämiellyttävä niljantunne lapaluiden väliin.

Cake and Sodomy

Mikä on tämä nykytrendi, jonka kollektiivisen harhaluulon mukaan ilkeys on älykkyyden merkki? Aiemmin, hamalla katkeralla yhdeksänkymmentäluvulla näin kuvittelivat vain Mattiesko ja Jyrki, mutta viimeisten vuosien aikana tämä älyä ja empatiaa väsyttävä myrkyllinen malli on levinnyt yltympäriinsä kokemuspiiriämme.
Äsken telkkarista tuli kai Kauhukeittiö, ja katsottuani Gordon Ramsayn otsasuonien lailla pullistelevia porsaansilmiä ja vinhasti huojahtelevia kitarisoja puolitoista minuuttia, tunsin vain voimakasta halua läpsäyttää. Ketä tahansa, mutta kernaiten juuri Gordonia itseään.
Mitä nämä realityn "auktoriteetit" pyrkivät saavuttamaan silkalla vittumaisuudella? Ja minkälaiset kokelaat - milloin miss Kalakukko-, milloin seuraava Yhden Hitin Ihme- - suostuvat heidän suidensa pieksemiksi: sellaiset, joiden opettajat eivät ala-asteella uskaltaneet pitää luokassa kuria hyväksikäyttö- ja pahoinpitelysyytteen pelossa?
Mitä paskaa?

Miksi minusta tuntuu, että jokaikisessä paikassa, yhteydessä ja tilanteessa puhutaan vain rakastumisesta ja lisääntymisestä? Aihe, joka minua kiinnostaa nyt vähemmän kuin kenties koskaan. Aamun Hesarissakin oli laaja ja maallikolle perinpohjainen artikkeli aivoista - ja tunteista. Ikään kuin tässä maailmassa ei enää muuta olisikaan.

Tänään kaupassa allekirjoittaessani pankkikorttikuittia unohdinkin äkisti, mitä mun siihen pitikään kirjoittaa. Näkisin olevani matkalla kohti onnellista turtumusta.

Olen nyt jo niin monta päivää peräkkäin viettänyt tyhmänä, rumana ja lihavana, että kostoksi söin äsken neljä suklaakeksiä, niitä sellaisia jotka on Kuosman mielestä liian luomuja.

Voisiko tälle pikku suutarille äkkiä joku laatia lestin?

Hankin vasta nyt käsiini Scarlett Johanssonin ensilevytyksen Anywhere I Lay My Head. Minua oli kyllä varoitettu, mutten ottanut tuskanhuutoja todesta - ehei, minun piti itse saada ajaa käteni sirkkelistä ymmärtääkseni sen tekevän kipeää.
Kuvittelin, että kyse on pohjimmiltaan kuulijan suhteesta alkuperäislevytyksiin ja siitä ikivanhasta harhaluulosta, etteikö coverointi voisi koskaan yltää originaalin tasolle, saati sen ylitse - ja koskapa minun lastinani ei tämänkaltaisia ennakko-oletuksia olisi, olisin vapaa syleilemään jälleen uutta Hollywoodin multitalenttia.

Kyse olikin siitä, että se levy on yksinkertaisesti hirveää paskaa.

Miksei kukaan ole kertonut neiti Näyttelijättärelle, ettei epävireinen tarkoita samaa kuin eroottinen, vaikka ne alkavatkin samalla alfabeetilla? Lisäksi hänen äänensä kuulostaa täsmälleen samalle kuin mille hänen katseensa näyttää: ensivilkaisulla saattaa tuntea outoa tenhoa noissa puoliavoimista petikamarisilmistä lupsahtavissa, verhotun uneliaissa katseissa. Myöhemmin ymmärtääkin kyseessä olleen Xanaxin sivuhuomautus.


"Suomen häikäisevin Maria". Mitä tällä myyntifraasilla halutaan sanoa? Entä mihin tähtää mainoslausetta edeltävä spotti, jossa juontaja itse huojuu ja vääntelehtii teennäisesti paperisilpun keskellä kookas ruusuke hiuksissaan, kasvoillaan kolmivuotiaan autistin paraati-ilme?
Jostain näkyy versoneen Suomen mediakentälle näiden kolkyt-ja-risat -naisten muodollisesti pätevä airut, joka ei kuitenkaan oikeasti osaa kirjoittaa (kenties siksi, ettei osaa todella kiinnostua?) kolumneja mistään (tai kenestäkään) muusta kuin itsestään.
Luittehan Katri Mannisen jälleen eronneen?

Won't you take me by the hand? Take me somewhere new

Oltiin Saaressa. Sää oli upea. Ruoka oli jumalaista. Veneen kaptenointi meni varsin tyydyttävästi. Naiset olivat mahtavat.
Vain mä en päässyt oikein siivilleni.

Sen enempää täällä vänisemättä: väsyttäisi ihan hirveästi. Ei fyysisesti, vaan sillä toisella tavalla. Niin paljon, ettei jaksaisi edes puhua. Haluaisi vain käpertyä jonkun sohvalle ja unohtua siihen.

Onneksi mun suosikki voitti juuri Rock of Loven. Jei.