Ahaa siis.

Tämä toimiikin näin. Eli uusin bloggaus on tuolla kahden eilisen alla, koska luonnostelin sitä jo edellispäivänä. Emmäosaa.

Kauneus ja järki eivät mahdu samaan päähän. On tosin sellaisiakin päitä, joihin ei ole osunut oikein kumpaakaan.

Lotta Backlundin yllyttämänä tulin poikenneeksi Johanna Tukiaisen blogiin. Iso virhe! Nyt en löydä enää tietäni pois sieltä. Olen toistaiseksi lukenut kai neljä merkintää, ja jo nyt ne ovat herättäneet mielessäni lukuisia ratkaisemattomia kysymyksiä - kuten virikkeellisen ja älyllisesti haastavan tekstin toki kuuluukin.

1) Maksetaanko eroottisesta tanssimisesta ja Seiskan / Hymyn "paljastusjutuista" todella niin hyvin, että henkilön on mahdollista uudistaa koko kotielektroniikkansa ja ostella aivan ihania Barbie tyylisiä tyllimekkoja ja prinsessa tyyliset korkokengät Betsey Johsonilta - ja sitten vielä syödä Taco Bellissä? Ainakaan keskituloisen suomalaisen ei etenkään euron kurssin ollessa tällä tolalla onnistu shopata itseään tullattavaksi saakka, vaikka vetäisi luottokorttinsa aivan tappiin. Uskokaa kun mä sanon, mä sentään näin sen vaivan että yritin.

2) Ihailen suunnattomasti kirjoittajan suvereeniutta siirtyä sulavasti yhdessä kappaleessa namedroppauksesta säätilan toteamisen ja parisuhteen sekä perheen ylistämisen kautta raamatun tulkintaan. Se vaatii sellaista laajempien kokonaisuuksien hallintaa ja kosmisten yhteyksien näkemistä, että musta ei sellaiseen ole. Mä tyydyn vain näpertelemään juorulehtiuutisten ja muiden yhdentekevyyksien pisteliään kommentoinnin parissa.

3) Glamour Dollsien tiedottajan homma on tästä lähin mun ammatillinen maali. Onhan se jyrkkä uraputki, myönnetään, mutta onneksi ei sentään tarvitse kiivetä.

Tällaisen bloggauksen kirjoittaminen on tietysti vähän helppoa, sehän on sama asia kuin istutettujen lohien onkiminen lammesta Kellokoski-päivänä. Tai maassamakaavan vanhuksen potkiminen. Tai meidän äidin loukkaannuttaminen. Tai Liekin lyriikan kirjoittaminen. Tai... vähintään yhtä palkitsevaa ainakin. Mutta luojan kiitos nämä julkisuuden henkilöt osaavat itsekin. Kysehän ei ole siitä, että tarvitsisi itse olla yhtään pilkan kohdetta parempi, ja sen turvin mäkin täällä leukojani louskutan.

Ei olisi pitänyt mennä Tokoinrantaan auringonpaisteeseen juomaan niitä kahta siideriä. Tulee huvittuneeksi asioista, jotka oikeasti ovat vain syvästi surettavia.

Suomen Punainen Hakaristi

- Moi, mä näin teidän mainoksia tuolla kaupungilla ("Ojenna kätesi ja auta!", "Veri kiertämään!", "On tärkeää pitää rytmi tasaisena: älä päästä virtaa katkeamaan - hetkeksikään.") ja ajattelin tulla luovuttamaan verta.
- Joo, tervetuloa! Alkuun ihan muutama muodollisuus vain: oletko viimeisen kuudenkymmenen vuoden aikana matkustanut Yhdysvaltoihin, Britanniaan, Kaukoitään tai ylipäänsä yhtään minnekään maamme rajojen ulkopuolelle, tai kenties jopa asunut jossain muualla?
- No, onhan sitä tullut reissattua... Palasin juuri viikko sitten viimeisimmältä ulkomaanlom-
- Senkin epäpatriootti, verensaastuttaja ja huikentelija! Sinun verellesi meillä ei ole mitään käyttöä! Löydät varmaan ulos itsekin.

- Hei, olisin halukas luovuttamaan verta.
- Sepä vasta epäitsekäs teko! Kysytään ensin jokunen pohjustava kysymys: ethän vain ole kirottu sodomiitti?
- ...anteeksi...?
- Niin, siis iljettävä homoseksuaali?
- Itse asiassa olen. Tulin tosin kaapista vasta viime vuonna, mutta...
- Kiitos riittää! Moisten luonnonoikkujen ja rivostelijoiden ei tarvitse tulla tänne kuluttamaan kunniallisten kansalaisten aikaa. Ole hyvä ja poistu välittömästi, ettei se vain ala tarttua.

- Tahtoisin ojentaa auttavan käteni ja pyytää teitä kiinnittämään siihen kanyylin. Onnistuuko?
- Kyllä vain! Taustoitusta varten pari pikaista kysymystä: oletko harrastanut rietasta, tyydyttävää, himokasta, hikistä, äänekästä ja spontaania seksiä uuden kumppanin kanssa viimeisen kolmen vuoden aikana?
- No, spontaania se ainakin oli... Siitä tosin on jo aikaa, hetkinen, puolitoista vuotta ainakin ja käytimme kyllä kahta päällekäistä kondomia.
- Ei riitä, sinä senkin himokas ja lutkahtava nymfomaani! Me emme ota vastaan verta sinunkaltaisiltasi helpoilta ja kunniattomilta naisilta! Mene, kiiruhda toki ulos täältä jatkamaan saksiesi availua, repun levittelyä, toosan tarjoilua...

Suomen Punainen Risti ei ota vastaan verta edellä hieman kärjistetysti esitetyiltä ihmisryhmiltä siitäkään huolimatta, että veri tutkitaan huolellisesti ennen sen päätymistä käyttöön. Suomessa verenluovutuksesta ei myöskään makseta mitään - seikka, jolla pyritään karsimaan joukosta rahasta ruumistaan tai sen osia myyvät henkilöt.
Jännä tosiaan, että niillä on jatkuvasti pulaa verestä. Etenkin näin kesäaikaan.

Itsehän olen luovuttanut verta viimeksi muistaakseni vuonna 2003.

I am not my hair

Tämä on turhamainen, ulkonäkökeskeinen ja itseriittoinen merkintä. Ihan vain siltä varalta, jos luulitte etten itse tajunnut.

Ennen matkaa puhuttiin jonkun kanssa siitä, miten itselle tulee aina toisiaan sellaisia dillejä, kuten nyt vaikkapa huono tukkapäivä tai TRL-päivä; mullahan oli käytännössä melkein kolme kuukautta jumppaamatta olleena hyvin löysä ja lihava olo tuolloin (nythän tilanne on radikaalisti muuttunut ja olen jälleen oma, kiinteä ja lihaksikas itseni, kun olen jumpannut tällä viikolla jo kolmesti). Kun kyseessä on kuitenkin suurimmilta osin mentaalinen prosessi, jonka seurauksena itsellä on pulska / ankeannäköinen / idiootti tunne, niin todellisuudessa kukaan muu ei huomaa mitään eroa normaaliin: "Äh, sä vaan luulet. Just noin lihava ja ruma sä oot aina tavallisestikin!" Jep, kiitti. Ei lohduttanut.


Mierolainen kysyi tuossa muutama bloggaus sitten, että onko juokseminenkin niin pinnallista että siinä katsellaan toisia ja vertaillaan tyylejä ja vauhteja ja sellaista. Mä olen niin pikkusieluinen ja pahansisuinen ihminen, että ollessani itse lenkillä vertailen jatkuvasti omaa vauhtiani kanssateputtajien vauhtiin: pääsenkö ton ohi, monennettako kertaa toi jo tulee vastaan, miten toi voi mennä noin lujaa. Sen sijaan tyylillä on merkitystä vain silloin, kun itse olen liikenteessä muuten kuin kuntoiluaikein, esim. pussikaljalla Tölikällä ja ohi juoksee tervehenkistä väkeä. Silloin mikään ei voisi olla lystikkäämpää kuin arvostella ja kenties matkiakin parhaita tyylejä ja kommentoida ihmisten vaatetusta. Kerranhan oltiin Miss Diorin kanssa skumppapiknikillä Oopperan takana, pääasiallisena huvinamme juuri edellämainitut toiminnat. Lisäksi huudeltiin kannustuksia ja treenivinkkejä ohi puuskuttaville. Aikuisia huveja.

Niin paljon kuin mä fyysistä rasitusta olen kaivannutkin, olen vähän pahoillani - ja järkyttynyt - tästä fysiikan totaalista romahtamisesta. Sunnuntaisen leikkilenkin jälkeen olin edellispäivään saakka täysin yksijalkainen; tiistaisen yläkroppatreenin jälkeen en saanut suihkussa tukkaa pestyä, kun kädet vain tärisivät eivätkä edes nousseet vaakatason yli. Tänään tein varovasti vähän askelkyykkyjä, katsotaan tarvitseeko huomenna koettaa edes istahtaa vessanpöntölle.

Mä keksin juuri tänään, mikä olisi suurin kunnianosoitus tälle tukalle: se, että joku tulisi vaikka baarissa sanomaan että "Me lyötiin mun kaverin kanssa tuolla vetoa, että onko toi peruukki vai ei. Mä sanoin että on; onko se?" Koska siihenhän tällä tähdätään, ja aika hyvällä mallilla ollaan jo. Ja hei: tutut älkööt vaivautuko. Koska mä tiedän että te tiedätte ja että te tiedätte että mä tiedän että te tiedätte ja kaikki tietää kaikista kaiken. Nii.

Mulla on seuraavalle bloggaukselle jo otsikko valmiina, vohkin sen uudesta Imagesta, mutta vielä en ole keksinyt siihen tekstiä. Sen pitäisi olla jotain upeaa, koska se otsikkokin on.

HaloohalooHALOO. Mitä?

Enpä ole aikoihin ottanut hakusanakatsausta. Tässäpä sellainen, teen sen vain koska mä voin:

"tyhjä arpa" suhde
Niistä mä tiedän paljonkin. Kysy spesifimmin, vastaan spesifimmin.

anna abreu nakuilee
Ei vieläkään, ainakaan täällä.

blogspot leffa porno
Kauhean kattavat hakusanat. Ei täydellisestä elämästä enää puutu kuin talouspaperi ja vaseliini.

elina knihtilä tissit
Millaiset sillä on? Varmaan hirveän hyvät, tai onko sillä edes väliä kun sillä on Tommi kuitenkin.

hymiöt keulii
Eli mitä?

i'm not like the others
Eihän kukaan ole. Ainutkertaisia lumihiutaleita täällä ollaan kaikki.

kaikki on paskaa
Naulan kantaan.

mopon paljastus
Rivointa mitä kuvitella saattaa.

noinko jeesus
Katsos näin näin, tonttu-ukko. Esim.

tukholma ratsastus
Kannattaa kokeilla myös ruotsiksi, stockholm ridning.

vaan koska kansa valittaa,
Niin? Et voi aloittaa noin ja sitten jättää kesken, haluan kuulla loputkin!

Jet lag on iloinen asia

Viime yönä olen nukkunut aikavälin 22-01. Tämän jälkeen olen tähän hetkeen saakka katsonut televisiota, tehnyt kielitieteellisiä tarkistuksia, suunnitellut bloggauksia ja toimiston kesäremonttia sekä lisäillyt kuvia Facebookiin.
Herätyskello soi ihan kohta.

Decade of Decadence

Täsmälleen kymmenen vuotta sitten tänään mä heräsin viimeinkin lakkini saaneena ylioppilaana. En ollut edes krapulassa herätessäni, sillä mun elämä oli jo silloin muualla eikä mua ollut edellisenä iltana huvittanut tintata vanhojen koulukavereiden kanssa paikallisessa. Koko juhlatkin olivat mun mielestä vain erinomainen tekosyy kääriä hyvät hillot tulevaisuuden varalle. Mä olin jo niin muualla, elämässä sitä kaikkea.
Tulevaisuus tuli, tuoden monta korvaavaa krapulaa mukanaan. Hillotkin haihtuivat. Todistus vanheni, lakki kellastui.
Nyt, tasan kymmenen vuotta myöhemmin, mä olen tässä. Ihan keskellä omaa elämääni, joka tosin näyttää varsin erilaiselle kuin kuvittelin sen tänään näyttävän.
Oikeastaan kaikki on ihan hyvästi juuri nyt.

Maattuani tajuttomana sängyssäni kymmenen tuntia heräsin tokkuraisena ja päätin lähteä lenkille. Ekaa kertaa kolmeen kuukauteen: se olisi ollut kenkkua joka tapauksessa. Jaksoin juosta uimastadikalle ja sieltä vielä puoleen väliin Tölikkää, sitten oli pakko vaihtaa kävelyyn. Vammainen jalka alkaa väsyessään vielä vähän läpsyä ja mä alan juosta vinoon, ja sitten ei ole enää kellään kivaa.

Siellä "juostessani" olisin kovasti toivonut, että lenkkeilyssäkin olisi jonkinmoinen tasoitussysteemi kuten golfissa; että voisi jollain keinoin saada helpotusta suoritukseensa painavien syiden perusteella. Tai edes että voisi käyttää sellaista kylttiä rinnassaan, jossa lukisi että Olen kuntoutumassa leikkauksesta ja siksi juoksen näin hitaasti ja rumasti. Ehkä sellaisen paidan voisi itse käydä painattamassa?

Amerikassa olisin tarvinnut paidan, jossa olisi lukenut että Olen turisti, minulla ei ole teidän putiikkinne etukorttia eikä meillä kotona ole DSW:tä / Virginiä / RiteAidia /Gapia / paljon mitään muutakaan, joten en haluakaan sitä pirun korttia. Kiitos vain.
Sitten baarissa olis kätevää, jos olis sellaisia Olen luonnevikainen / sitoutumiskammoinen / aleksityymikko / muuten vain kelpaamaton, älä tuhlaa aikaasi tutustumalla minuun. Miten ei esim. Mentalwear ole keksinyt tätä markkinarakoa vielä?

Äh. Kohta pitäisi alkaa sutia työmaalle. Eikä siinä muuten mitään, mutta eilen siellä poiketessani näytti taas sille, ettei kukaan ole osannut tehdä mitään, esim. ajatella mun poissaollessani. Joten nyt mun pitää mennä sinne raivaamaan ne rauniot, valamaan uusi kivijalka ja pystyttämään kurkihirsi. Ja sen jälkeen kirjoittaa tiukat toimintaohjeet jokapäiväisen työn varalle. Oikeasti, miten ne ihmiset on tajunneet käydä edes vessassa itse ilman spesifejä ohjeita? Paljon muuta ne sitten ei olekaan saaneet aikaiseksi. Grr.