Nämä on jotenkin viime aikoina lisääntyneet räjähdysmäisesti. Katsokaa nyt hyvänen aika:
tyttöystäväni on vittumainen huora
Eroa siitä hyvä mies! Pian.
runo täysi-ikäisen
Rakkausrunot.fi:n kannattaisi ottaa onkeensa ja perustaa sinne tällainen ihan oma sektionsa. Ellei niillä jo ole sellaista.
norflex kipeä
Mikäs se oli? Pharmaca Fennica?
koira nuolee kasvojamme hullun lailla
Ei ole olemassa ongelmaa, jota ei kannattaisi googlata. Kas tässä ratkaisuehdotus: kohottakaa toki kasvonne pois sen ulottuvilta.
lääkäri tutkii porno
Uuh aah kinkyy. Lääkärileikkejä aikuiseen makuun. "Käykää toki sisään, herra Potilas." "Tässäkö?"
kissa kaskuja
Mä tiedän edelleen vain sen yhden ja jos olette oikein onnekkaita, kerron sen teille vielä jonakin näistä päivistä. Mutta erittäin kannatettavaa, että vanhahtavaa sanaa kasku käytetään myös tämän asunnon ulkopuolella. Jatkakaa!
facebook parisuhdeongelmia
Siis ongelmia Facebook-parisuhteessa? Facebookin aiheuttamia parisuhdeongelmia? Facebookissa hoidettavia parisuhdeongelmia? Voitteko ystävällisesti täsmentää?
dam di dam tanja
Olen virallisesti sanaton.
erittäin rajut pornot
Ei löydy ainakaan täältä. Eihän ihmiset oikeasti googlaa löytääkseen pornoa, eihän? Luulisi siihen olevan suorempiakin väyliä.
anu saagim hevonen
Okei, aika huonosti tääkin löytää. Ehkä sellaista materiaalia ei vain kerta kaikkiaan ole olemassa? Toivotaan kaikki yhdessä? Ja he-hei, mä löydyn tolla haulla jo viidentenä! Aika hyvin.
homo huora porno
Aika monta tuhmaa sanaa osasit! Vähäx oon niinq vaikuttunu. Tai siis silleen.
Ja tämä on selvästi tullut jäädäkseen, sillä se roikkuu listoilla viikosta toiseen: punaniskainen kesäminkki lieksassa. Joku jaksaa googlata tolla uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Mutta kuka? Kamoon hei, tulkaa jo pois piilosta.
Niin ja se pastan syöminen osoittautui aika kehnoksi ideaksi. Oli vähällä tulla kukku.
maanantai 7. huhtikuuta 2008
Saattoi mennä ehkä n. pilkkuun
Miten sitä ei ihminen ikinä opi? Ei tämänikäisenä enää vois juopotella ihan noin holtittomasti. Tuntuu kuin mahassa olisi litra bensaa, ja suukin maistuu sellaiselle.
Danko oli loistokas, kuinkas muutenkaan. Vaikka se uusi levy kuulostaa kyllä enemmän Bryan Adamsille.
Sitten me nähtiin myös Kristian Meurman, se ihan oikea. Aika rasvaselta näytti tukka.
Jouduttiin sekakäyttäjän silmätikuiksi Alepassa.
Juotiin tölkkisiideriä kadulla.
Bongattiin Valtteri Raekallion näköinen poika Pub Ikkunassa.
Syötiin kasvisburgeria sateessa.
Tehtiin rumia ilmeitä ja kuvattiin niitä.
Scoretettiin tikkareita Lady Moonin deejiiltä.
Juotiin yli varojemme Tequila Red Bulleja.
Kaapattiin ilmainen taksikyyti kotiin.
Kattokaa nyt miten hyvin mä muistan.
Kiitos Nuu ja Frida, vähänkö oli ässää. Virkavaltakin ilmoittautui tänään, olemme tyytyväisiä ja rauhoittuneita.
Nyt aion koettaa syödä hieman pastaa. Se saattaa tosin koitua viimeiseksi teokseni täällä. Älkää muistelko pahalla.
Danko oli loistokas, kuinkas muutenkaan. Vaikka se uusi levy kuulostaa kyllä enemmän Bryan Adamsille.
Sitten me nähtiin myös Kristian Meurman, se ihan oikea. Aika rasvaselta näytti tukka.
Jouduttiin sekakäyttäjän silmätikuiksi Alepassa.
Juotiin tölkkisiideriä kadulla.
Bongattiin Valtteri Raekallion näköinen poika Pub Ikkunassa.
Syötiin kasvisburgeria sateessa.
Tehtiin rumia ilmeitä ja kuvattiin niitä.
Scoretettiin tikkareita Lady Moonin deejiiltä.
Juotiin yli varojemme Tequila Red Bulleja.
Kaapattiin ilmainen taksikyyti kotiin.
Kattokaa nyt miten hyvin mä muistan.
Kiitos Nuu ja Frida, vähänkö oli ässää. Virkavaltakin ilmoittautui tänään, olemme tyytyväisiä ja rauhoittuneita.
Nyt aion koettaa syödä hieman pastaa. Se saattaa tosin koitua viimeiseksi teokseni täällä. Älkää muistelko pahalla.
sunnuntai 6. huhtikuuta 2008
Cigarrettes & Alcohol
Batman-colaa. Rokki-Panttereita. Punkrockmusiikkia.
Mun mielestä viikonloput pitäisi lakisääteisesti muuttaa kolmipäiväisiksi. Näillä keinoin olisi aivan jokaviikkoista kuluttaa sunnuntaitaan valmistautuen illan keikkaan.
Pitänee sonnustautua varmuuden vuoksi stay uppeihin, jotta saa tarpeen vaatiessa viskattua pikkuhousunsa lavalle.
Baby baby's looking better than fine
she's got a brand new dress and she's ready to shine
Got her heart broke bad by some silly guy
didn't know who the hell he had but she found out just in time
So tonight don't look for Mr. Right
You strap those tight pants on and walk in a straight line
Got the home field advantage 'cause you're one of a kind
pick yourself up leave your selfdoubt home and just
Strut! Strut!
Turn the streets into your catwalk
So baby who cares if your heart got stuck
Stuck on a boy who only brought you bad luck
There's no reason for you start feeling all bad
If the boy don't want to keep you just make him wish he had
It's Friday night and you ain't quite right
You got your back against the wall
but your head ain't on too tight
When you break your heart bad there's something you oughta know honey:
One monkey don't stop no show so
Strut! Strut!
Turn the streets into your catwalk
Get out and get ready
to tell the world that you've arrived
Before you take it outside honey
remember to do it in style
Nobody cares about second best,
no-one will know if you're too shy
Nothing gets done sittin' on the fence:
the hottest thing you got if confidence
- Danko Jones: Strut
Mun mielestä viikonloput pitäisi lakisääteisesti muuttaa kolmipäiväisiksi. Näillä keinoin olisi aivan jokaviikkoista kuluttaa sunnuntaitaan valmistautuen illan keikkaan.
Pitänee sonnustautua varmuuden vuoksi stay uppeihin, jotta saa tarpeen vaatiessa viskattua pikkuhousunsa lavalle.
Baby baby's looking better than fine
she's got a brand new dress and she's ready to shine
Got her heart broke bad by some silly guy
didn't know who the hell he had but she found out just in time
So tonight don't look for Mr. Right
You strap those tight pants on and walk in a straight line
Got the home field advantage 'cause you're one of a kind
pick yourself up leave your selfdoubt home and just
Strut! Strut!
Turn the streets into your catwalk
So baby who cares if your heart got stuck
Stuck on a boy who only brought you bad luck
There's no reason for you start feeling all bad
If the boy don't want to keep you just make him wish he had
It's Friday night and you ain't quite right
You got your back against the wall
but your head ain't on too tight
When you break your heart bad there's something you oughta know honey:
One monkey don't stop no show so
Strut! Strut!
Turn the streets into your catwalk
Get out and get ready
to tell the world that you've arrived
Before you take it outside honey
remember to do it in style
Nobody cares about second best,
no-one will know if you're too shy
Nothing gets done sittin' on the fence:
the hottest thing you got if confidence
- Danko Jones: Strut
lauantai 5. huhtikuuta 2008
torstai 3. huhtikuuta 2008
Universal Magnetic B-boy
Vaikka pääasiassa mua on kohdeltu lääkärien toimesta elämässäni varsin hyvin ja ymmärtäväisesti, menen silti jotenkin aina hieman suunniltani joutuessani sairaan- tai terveydenhoidollisiin tiloihin. Mä en ikinä voi olla varma, pitääkö siellä ilmoittautua erikseen ja jos, niin mille luukulle; pitääkö näyttää Kela-kortti; maksetaanko heti vai tuleeko lasku kotiin; mitä jos mä en kuule kun lääkäri kutsuu mua ja mun vuoro menee ohi; pitääkö lääkäriä kätellä ja mitä jos se ei spontaanisti ojennakaan kättään; voinko mä istua ennen kuin se kehottaa vai pitääkö jäädä pönöttämään tuolin vierustalle. Ja näin edelleen, loputtomiin.
Tänään magneettikuvausaulassa luki isolla ettei tarvitse ilmoittautua. Musta oli varsin reilua tiedottaa tästä näin selväsanaisesti, mutten siltikään ollut ihan varma että voiko siihen luottaa. Taustatietolomakkeessa oli pitkä ruksitusrivi kysymyksiä, esim. että onko sinulla ruuveja tai muttereita kehossasi, onko sinulla irtoraajoja tai peruukki, oletko verenohennuslääkkeiden suurkuluttaja ja mä rastittelin tyytyväisesti tyylipuhdasta ei-rivistöä. Viimeinen kysymys kuului: onko sinulla tatuointeja tai lävistyksiä? "Kyllä." Ja sitten: voi luoja! Mitä jos mun kielilävistys aiheuttaa jonkun oikosulun siinä laitteessa? Mä en oo koskaan ottanut sitä pois, mä en tiedä saanko mä sitä pois! Voi helvetti, tässäkö tää nyt oli sitten? Mitä ihmettä mä nyt teen? Ja miten tatuoinnit vaikuttavat mihinkään tässä yhteydessä? APUA! (Hjälp.)
Olin niin käsittämättömän huolissani edellämainituista seikoista, että unohdin jännittää mun klaustrofobian ja magneettikuvaustuubin huonoa yhteensopivuutta. Henkilökunta ei kuitenkaan kommentoinut mun rastituksia mitenkään, ne ei edes kysyneet että missä mulla se läväri onkaan taas. Ehkä koko lomake piti täyttää vain niiden uteliaisuuden tyydyttämiseksi: "Mulla oli tänään yks pakaraproteesipotilas!" "Ei tuo vielä mitään, mullapa oli yksi Prince Albert! Mitäs siihen sanotte?"
Itse kuvaus oli varsin rentouttava kokemus: tuubissa oli mukavan hämärää ja jotenkin avaruusasemamaista, ja sopivan lämmintä kylpytakkisillaan lekotteluun. Laitteiden meteli oli hämmentävän rytmikästä ja kuulosti sille, kuin olisin epähuomiossa joutunut industrial trance -bileisiin kuulosuojaimet päässäni. Näin muistaakseni jonkinmoisia uniakin (joissa tällä kertaa en kuitenkaan ollut polkupyöräilemässä Tuure Kilpeläisen kanssa, kuten edellisyönä).
Massiivinen välilevytyrä viimeisessä nikamavälissä. Olo huojeni välittömästi, kun sille annettiin nimi. Nyt sitten vain odotellaan. Ja toivotaan, että mulla alkaa vähitellen olla jotain muutakin kirjoitettavaa kuin terveydelliset seikat.
Tänään magneettikuvausaulassa luki isolla ettei tarvitse ilmoittautua. Musta oli varsin reilua tiedottaa tästä näin selväsanaisesti, mutten siltikään ollut ihan varma että voiko siihen luottaa. Taustatietolomakkeessa oli pitkä ruksitusrivi kysymyksiä, esim. että onko sinulla ruuveja tai muttereita kehossasi, onko sinulla irtoraajoja tai peruukki, oletko verenohennuslääkkeiden suurkuluttaja ja mä rastittelin tyytyväisesti tyylipuhdasta ei-rivistöä. Viimeinen kysymys kuului: onko sinulla tatuointeja tai lävistyksiä? "Kyllä." Ja sitten: voi luoja! Mitä jos mun kielilävistys aiheuttaa jonkun oikosulun siinä laitteessa? Mä en oo koskaan ottanut sitä pois, mä en tiedä saanko mä sitä pois! Voi helvetti, tässäkö tää nyt oli sitten? Mitä ihmettä mä nyt teen? Ja miten tatuoinnit vaikuttavat mihinkään tässä yhteydessä? APUA! (Hjälp.)
Olin niin käsittämättömän huolissani edellämainituista seikoista, että unohdin jännittää mun klaustrofobian ja magneettikuvaustuubin huonoa yhteensopivuutta. Henkilökunta ei kuitenkaan kommentoinut mun rastituksia mitenkään, ne ei edes kysyneet että missä mulla se läväri onkaan taas. Ehkä koko lomake piti täyttää vain niiden uteliaisuuden tyydyttämiseksi: "Mulla oli tänään yks pakaraproteesipotilas!" "Ei tuo vielä mitään, mullapa oli yksi Prince Albert! Mitäs siihen sanotte?"
Itse kuvaus oli varsin rentouttava kokemus: tuubissa oli mukavan hämärää ja jotenkin avaruusasemamaista, ja sopivan lämmintä kylpytakkisillaan lekotteluun. Laitteiden meteli oli hämmentävän rytmikästä ja kuulosti sille, kuin olisin epähuomiossa joutunut industrial trance -bileisiin kuulosuojaimet päässäni. Näin muistaakseni jonkinmoisia uniakin (joissa tällä kertaa en kuitenkaan ollut polkupyöräilemässä Tuure Kilpeläisen kanssa, kuten edellisyönä).
Massiivinen välilevytyrä viimeisessä nikamavälissä. Olo huojeni välittömästi, kun sille annettiin nimi. Nyt sitten vain odotellaan. Ja toivotaan, että mulla alkaa vähitellen olla jotain muutakin kirjoitettavaa kuin terveydelliset seikat.
keskiviikko 2. huhtikuuta 2008
Tästä aiheutui seuraava tapahtumaketju:
Tänään puhuttiin töissä vähän politiikkaa ja tasa-arvoasiaa. Sain huomata, että yksi mun pahimmista peloista on käynyt toteen: musta on tullut hidasälyinen ja liimakielinen änkyttäjä, jonka aivot jäätyvät pahan kerran aina silloin, kun pitäisi argumentoida terävästi ja peräänantamattomasti. Sitten mä keksin aina parhaat kantaani puolustavat seikat kymmenen minuuttia keskustelun jälkeen, ja mun tekisi mieli soittaa tuohtuneena keskustelukumppaneitteni perään, että ja haluaisinpa vielä lisätä edelliseen, että...
Tänään siis puhuttiin - mistäpä muusta kuin - Kanervan Ikestä sekä luonnollisesti puoluekannoista, feministeistä ja miehistä / naisista. Mulla vähän hajos paketti, kun mun työkaveri, osapuilleen mun ikäinen nainen kuulutti, että "kun mä en kestä yhtään niitä feministinaisia". Se sylki sanan feministi suustaan kuin se olis ollut jotain pahanmakuista ja koostumukseltaan epämiellyttävän kireää, enkä mä uskaltanut edes katsoa sitä kohti, ettei mun silmät olisi paljastaneet tunnetiloja. (Miten oikeasti nuorella, no, nuorehkolla naisihmisellä, yhdelläkään, on varaa halveksia feminismiä? Eikö niitä yhtään häiritse tämän yhteiskunnan tola? Minkälaisessa maailmassa ne oikeasti elää? Tietääkö ne edes, mitä feminismillä tarkoitetaan?)
Tämän jälkeen ajauduttiin luonnollisesti puhumaan tästä seksuaalisen häirinnän aiheuttamasta kohusta, jolloin mä suu vaahdossa esitelmöin, luennoin ja perustelin kantojani. Mielestäni oikein ansiokkaasti. Kesken kaiken kiivauden Reino, rakas ja arvostettava, joskin toisinaan hieman arvoituksellisesti toimiva ystäväni, nosti katseensa tärkeistä (oletettavasti tryffelisieniä koskevista) papereistaan ja loihe lausumaan: "Mun mielestä näistä puhuttaessa turhan usein unohdetaan, että kyse on miehistä. Ne nyt vaan on just tollasia.", jolloin mulla hirtti lopullisesti kiinni. Taisinpa käyttää seuraavanlaista alatyylistä repliikkiä vastatessani tähän: "Miks ihmeessä niille pitäis antaa asioita anteeksi ja päästää ne helpommalla vain siksi, että niillä on munat?" "Samasta syystä kun naisille annetaan anteeksi raivareita ja hormonimyrskyjä ja ties mitä epäloogisuuksia", vastasi tämä Brutus, tämä susi lampaan vaatteissa; tämä patriarkaalisen yhteiskunnan puolestapuhuja ja käsikassara suorastaan.
Tämä on varmasti totuus; näin yhteiskunta luultavasti joskin valitettavasti toimii. Mä en kuitenkaan kannata edelleenkään hormonitekosyitä, enkä ole valmis armahtamaan naisia enkä miehiä puhtaasti sukupuoleen nojaavin syin yhtään mistään. Se, että jokin malli sattuu olemaan vallitseva käytäntö, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että niin pitäisi olla; että niin tulisi aina olemaan; että se olisi hyvä niin. Tyhmyyteen ei vastata tyhmyydellä, Reino rakkaani. Tämä oli se, mitä olisin halunnut sanoa. Tämä tuli mieleeni ratkaisevasti liian myöhään voidakseni enää kääntää keskustelua takaisin urilleen ja siten edukseni. Onneksi mulla on tämä blogi.
Naisteemaan erityisen sopivasti käytiin näkemässä Ryhmiksessä Kaaos. Se oli täynnänsä tunnistettavia ja siksi niin hykerryttäviä tilanteita ja repliikkejä. Ja sanonpa tässä vielä senkin, että Elina Knihtilä on miltei nero. Nyt se saa jopa anteeksi sen, että on napannut Tommin meidän kaikkien muiden kuonon edestä: kahden lahjakkuuden on varmasti hyvä olla yhdessä, ihan jo maailmanjärjestyksen kannalta.
Mä alan olla ihan kamalan kyllääntynyt siihen, että mä en pysty suorittamaan normaaleita askareitani ilman a) huolellista etukäteissuunnittelua ja runsaan ajan varaamista tai b) parin bissen nousukkaan kaltaisen olotilan tuovia särkkäreitä. Mä todella, todella toivon, että se huominen kuvantaminen paljastaa musta jotain olennaista ja korjattavaa. Mä toivon, että saan jonkinlaisia paremmaksitulo-ohjeita - tai vastaavasti esim. morfiinireseptin. Koska ihan oikeasti hei. Ei tälleen voi elää. Tajuatteko miten vaikeaa (ja ranteita väsyttävää) on blogata vatsallaan maaten?
Tänään siis puhuttiin - mistäpä muusta kuin - Kanervan Ikestä sekä luonnollisesti puoluekannoista, feministeistä ja miehistä / naisista. Mulla vähän hajos paketti, kun mun työkaveri, osapuilleen mun ikäinen nainen kuulutti, että "kun mä en kestä yhtään niitä feministinaisia". Se sylki sanan feministi suustaan kuin se olis ollut jotain pahanmakuista ja koostumukseltaan epämiellyttävän kireää, enkä mä uskaltanut edes katsoa sitä kohti, ettei mun silmät olisi paljastaneet tunnetiloja. (Miten oikeasti nuorella, no, nuorehkolla naisihmisellä, yhdelläkään, on varaa halveksia feminismiä? Eikö niitä yhtään häiritse tämän yhteiskunnan tola? Minkälaisessa maailmassa ne oikeasti elää? Tietääkö ne edes, mitä feminismillä tarkoitetaan?)
Tämän jälkeen ajauduttiin luonnollisesti puhumaan tästä seksuaalisen häirinnän aiheuttamasta kohusta, jolloin mä suu vaahdossa esitelmöin, luennoin ja perustelin kantojani. Mielestäni oikein ansiokkaasti. Kesken kaiken kiivauden Reino, rakas ja arvostettava, joskin toisinaan hieman arvoituksellisesti toimiva ystäväni, nosti katseensa tärkeistä (oletettavasti tryffelisieniä koskevista) papereistaan ja loihe lausumaan: "Mun mielestä näistä puhuttaessa turhan usein unohdetaan, että kyse on miehistä. Ne nyt vaan on just tollasia.", jolloin mulla hirtti lopullisesti kiinni. Taisinpa käyttää seuraavanlaista alatyylistä repliikkiä vastatessani tähän: "Miks ihmeessä niille pitäis antaa asioita anteeksi ja päästää ne helpommalla vain siksi, että niillä on munat?" "Samasta syystä kun naisille annetaan anteeksi raivareita ja hormonimyrskyjä ja ties mitä epäloogisuuksia", vastasi tämä Brutus, tämä susi lampaan vaatteissa; tämä patriarkaalisen yhteiskunnan puolestapuhuja ja käsikassara suorastaan.
Tämä on varmasti totuus; näin yhteiskunta luultavasti joskin valitettavasti toimii. Mä en kuitenkaan kannata edelleenkään hormonitekosyitä, enkä ole valmis armahtamaan naisia enkä miehiä puhtaasti sukupuoleen nojaavin syin yhtään mistään. Se, että jokin malli sattuu olemaan vallitseva käytäntö, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että niin pitäisi olla; että niin tulisi aina olemaan; että se olisi hyvä niin. Tyhmyyteen ei vastata tyhmyydellä, Reino rakkaani. Tämä oli se, mitä olisin halunnut sanoa. Tämä tuli mieleeni ratkaisevasti liian myöhään voidakseni enää kääntää keskustelua takaisin urilleen ja siten edukseni. Onneksi mulla on tämä blogi.
Naisteemaan erityisen sopivasti käytiin näkemässä Ryhmiksessä Kaaos. Se oli täynnänsä tunnistettavia ja siksi niin hykerryttäviä tilanteita ja repliikkejä. Ja sanonpa tässä vielä senkin, että Elina Knihtilä on miltei nero. Nyt se saa jopa anteeksi sen, että on napannut Tommin meidän kaikkien muiden kuonon edestä: kahden lahjakkuuden on varmasti hyvä olla yhdessä, ihan jo maailmanjärjestyksen kannalta.
Mä alan olla ihan kamalan kyllääntynyt siihen, että mä en pysty suorittamaan normaaleita askareitani ilman a) huolellista etukäteissuunnittelua ja runsaan ajan varaamista tai b) parin bissen nousukkaan kaltaisen olotilan tuovia särkkäreitä. Mä todella, todella toivon, että se huominen kuvantaminen paljastaa musta jotain olennaista ja korjattavaa. Mä toivon, että saan jonkinlaisia paremmaksitulo-ohjeita - tai vastaavasti esim. morfiinireseptin. Koska ihan oikeasti hei. Ei tälleen voi elää. Tajuatteko miten vaikeaa (ja ranteita väsyttävää) on blogata vatsallaan maaten?
tiistai 1. huhtikuuta 2008
Haluan päiväkotiavustajaksi - tai Subille juontamaan.
Miten on mahdollista, ettei vuokranantaja muka voi kieltää vuokralaista tupakoimasta vuokraamassaan asunnossa? Näin meidän talonmies mulle tänään vastasi tehdessäni valituksen naapuristani edelleen ja nyt aiempaa sankempana kantautuvan röökinkäryn johdosta. Ei me oikein voida kieltää ihmisiä tupakoimasta kotonaan. Miten niin ette voi? Sen kun kiellätte vain, se on kaiketi teidän oikeutenne ja - toisen vuokralaisen sitä erikseen pyytäessä - velvollisuutenne.
Miksi sellaiset niiaavat bussit ryhtyvät usein tekemään ärsyttävää heijaavaa aaltoliikettä liikennevaloissa tai muuten vain paikallaan seistessään? Onko se jokin kuskien yhteinen mieliteko ja trendi, vai eikö sille vain voi mitään? Musta se on paitsi aika kiusaavaa myöskin toisinaan oksettavaa oloa tuottavaa.
Miten ihmisen olisi tarkoitus työskennellä sellaisten kollegoiden kanssa, jotka ovat paitsi kykenemättömiä jakamaan vastuuta ja delegoimaan, minkä vuoksi ovat ajaneet itsensä burnoutin partaalle myöskin taipuvaisia lietsomaan paniikkia ja stressiä täysin hallinnassa oleviin tilanteisiin ja ihmisiin? Miksi nämä kollegat keksivät itse oman universuminsa ja totuutensa, eivätkä tyydy niihin kaikilla muilla käytössä oleviin? Miksi täysikasvuisilla yksilöillä on työyhteisössä mahdollisuus käyttäytyä nulikkamaisesti, juoruilla selän takana, osoittaa mieltään, rakentaa klikkejä?
Miten voi olla niin, että sääressä ei käytännössä ole juurikaan tuntoa, mutta silti nukkumaan mennessä se alkaa sätkiä tanssitaudin kourissa? Miten selkäjumi voi vetää toisen pakaran ihan kireäksi palloksi niin, ettei sen kanssa voi istua risti-istunnassa, kuten yleensä luontevimmin istuisi?
Äh.
Miksi sellaiset niiaavat bussit ryhtyvät usein tekemään ärsyttävää heijaavaa aaltoliikettä liikennevaloissa tai muuten vain paikallaan seistessään? Onko se jokin kuskien yhteinen mieliteko ja trendi, vai eikö sille vain voi mitään? Musta se on paitsi aika kiusaavaa myöskin toisinaan oksettavaa oloa tuottavaa.
Miten ihmisen olisi tarkoitus työskennellä sellaisten kollegoiden kanssa, jotka ovat paitsi kykenemättömiä jakamaan vastuuta ja delegoimaan, minkä vuoksi ovat ajaneet itsensä burnoutin partaalle myöskin taipuvaisia lietsomaan paniikkia ja stressiä täysin hallinnassa oleviin tilanteisiin ja ihmisiin? Miksi nämä kollegat keksivät itse oman universuminsa ja totuutensa, eivätkä tyydy niihin kaikilla muilla käytössä oleviin? Miksi täysikasvuisilla yksilöillä on työyhteisössä mahdollisuus käyttäytyä nulikkamaisesti, juoruilla selän takana, osoittaa mieltään, rakentaa klikkejä?
Miten voi olla niin, että sääressä ei käytännössä ole juurikaan tuntoa, mutta silti nukkumaan mennessä se alkaa sätkiä tanssitaudin kourissa? Miten selkäjumi voi vetää toisen pakaran ihan kireäksi palloksi niin, ettei sen kanssa voi istua risti-istunnassa, kuten yleensä luontevimmin istuisi?
Äh.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
