Miss Ann Thrope

Kyynärpäätä vihloo taas kuin joku työntelisi ihon alle hehkuvia neuloja. Sitä kirvelee sisältä kaikkina hetkinä, ei vain töitä tehdessä, ja minua pelottaa mennä töihin, mennä lääkäriin, tehdä mitään, sillä entä jos se onkin jo liian romuna tullakseen koskaan kuntoon ja mitä ihmettä minä sitten oikein teen, alan maalata varpaillani vai?

Ystävä kirjoittaa lahden takaa niin älykkäitä asioita ja raskaita tarinoita, että joudun itsekin keskittymään vastatakseni. Minä olen kaivannut kirjeystävää, sillä kirjoittaen saan ulos enemmän kuin puhuen ja kirjeisiin niitäkin mitä tänne en. Vastausta kirjoittaessani huomaan, miten eksyksissä olen viime vuoden ollut - vasta nyt löydän sanat kuvaamaan sitä, kun minussa on jälleen kalpea aavistus sitä ihmistä, joka oikeasti koen olevani. Se kirjoittaa

"Ja aina naistenlehtiä lukiessa sitä miettii, että vittu ketä ne on ne idiootit, jotka pyörii niissä suhteissa eivätkä tajua nostaa kytkintä ja eräänä sateisena aamuna huomaat itse olevasi sen kaiken uhri. Et ole tehnyt mitään, koska pienet palaset sinusta on viety huomaamatta, yksi kerrallaan ja muutos on tapahtunut hiljalleen huomaamatta. Olet ollut valmis tekemään asioita suhteesi eteen ehkä samalla unohtaen, mitkä asiat sinulle itsellesi ovat tärkeitä. Ja niin ne pienet palaset sinusta vaan tipahtelee pois ja yhtäkkiä olet vain ontto kuori. Näytät samalle kuin ennen, mutta sisin on tyhjä."

ja minä ymmärrän mistä se puhuu, ymmärrän täysin. Vastaan, että voi olla niinkin, että on tiedettävä mille onni tuntuu osatakseen tarttua siihen ja nauttia siitä, ja että ainakin se meillä on, sillä ja minulla: tiedämme että kykenemme.

Haluaisin kirjoittaa jostain kevyestä ja lystikkäästä, mutta ehkä olen käyttänyt hauskuuteni loppuun. Haluaisin kaupan, josta voisi ostaa paitsi hauskuutta ja yöunia myös mielenrauhaa, järkeviä valintoja ja tyytyväisyyttä.