Makaan tatuointiliikkeen pöydällä ja luen ruotsinkielisestä tatuointilehdestä, miten muuan nuori daami on ottanut nahkaansa kuvan jokaisen mynkään menneen rakkaussuhteensa muistoksi. Yhtäkkiä ei enää tunnu ollenkaan ujostuttavalle, että reisieni välissä häärää miltei tuntematon mies satuttaen minua. Ajattelen sitä, miten tatuointeja otetaan lähes yksinomaan kurvikkaista naisista muttei juuri milloinkaan vähäpukeisista miehistä ja sitä, miten nolot pikkuhousunmuotoiset ja takamuksesta reikäiset Speedot tutulla vartalolla istuvat. Ulkona kullanvärinen päivä taittuu musteiseksi illaksi ja minä rauhoitan itseäni ajattelemalla, ettei kivusta aina väistämättä seuraa vaaraa.
Liukuportaissa potkin tahallani edellä menevää poikaa jalkoihin oi anteeks ja mietin, miten tietyt ihmistyypit tunnistaa matkan päästä. Ovat ne, joiden ajatuksen rytmi ja pinta-ala osuvat omiin niin, ettei niille koskaan tarvitse selittää. Ovat ne, joista tietää mitä ne aikovat ja mihin suuntaan lähtevät, muttei milloinkaan saa askeliaan sovitetuksi niihin tai edes halua. Tietysti ovat myös ne, joiden tietää vievän työpaikaltaan vessapaperia, yrittävän tupakoida lentokoneen vessassa ja ostavan kesätorilta paidan, jonka etumuksen printissä lukee "Parhaat temppuni teen pimeässä". Ja ne tuhannet muut, joista ei tiedä mitään.
Kotimatkalla hälytysajoneuvo ohittaa minut lähietäisyydeltä. Kuljettajalla on jämerä profiili, vilkku värjää kinokset kireän sinisiksi ja minun tekisi mieleni istua maahan odottamaan, että ääni lakkaisi kuulumasta.
Mistä tiedät, kun sua sattuu?
Kuka kertoo, kun se loppuu?
- Jonna Tervomaa: Kupla
4 kommenttia:
jonna tervomaa on muuten yllättävän killeri. jollain nololla kokoelmalevyllä oli sen "yhtä en saa" sekä ville pusan "en ängel faller ner" ja kuuntelin vaan niitä.
se on muuten jännä, miten joskus noilta töllääjiltä pyytää anteeks hiljaa itsekseen, ja joinain päivinä niille iskee silmää tai lipaisee huuliaan tai vain nykäisee leukaansa eteenpäin niin, että niiden on pakko kääntää katseensa pois. se on se fiilis, millä ammutaan.
oli kiva nähdä sut ja sun pyssy tänään <3
haha, tuo levy on melkoisella varmuudella levottomien soundtrack :D mullakin oli / on se, ja kylläpä sitä silloin kuunneltiinkin. mä taas en oikein voi sietää jonnaa ollenkaan, sen äänessä on jotain mikä saa verisuonet risahtelemaan mun päässä. mutta toi laini jotenkin kummitteli mun päässä niin panin sen tohon.
oli kyllä tosiaankin kiva nähdä <3 9.4. sitten lauletaan iris!
mä en tartte ees tatskaa, mutta vieras mies puuhastelemassa reisien välissä niin että sattuu lights my fire hetkessä :P
näin olen o. ymmärtänyt. "kuka mistäkin tykkää" lienee sovelias vastakommentti tähän :)
Lähetä kommentti