maanantai 17. toukokuuta 2010

The dance with no pants

Salilla joutuu usein hämmentävän intiimiin kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Kuulee niiden ääntelevän jännittävästi, näkee miten ohimosuonet kiristyvät pinnistelyn seurauksena, haistaa niiden ominaistuoksahdukset. Usein esillä on sangen runsaasti verhoamatonta, mahdollisesti jopa kiiltelevää ihoa, jota kuumeiset silmät mittailevat peilistä tekniikan valvomisen varjolla.

Kaikesta tästä virikkeellisyydestä huolimatta itse huomaan tuumivani seksihommia yllättävän harvoin jumppaamisen lomassa. Paitsi tänään, kun sattui jotain, joka toden totta johdatti ajatukset paritteluun, muttei mitenkään eroottisella tavalla vaan pelkästään hilpeän groteskisti.
Makasin selälläni venyttelymatolla suorittaen uuden ohjelmani pallojumppaosuutta: jalkani olivat kohti kattoa, suuren jumppapallon jäädessä säärieni väliin puristuksiin ja tehden asennostani jo itsessään hieman, no, antautuvaisen. Päätypuolelleni, minuun nähden poikittain, tuli omassa ohjelmassaan vatsalihasosuuteen päässyt jo aiemmin sivusilmävilkaisujani kerännyt kaveri. Asettui päinmakuulle, kasvot edelleen minun päätypuoltani kohden, ja alkoi rullata vatsapyörällä eestaas. Kyseinen jantteri pitää aika hekumallista ääntä jo laitteissakin ponnistellessaan: nyt efekti oli vähintään verenkiertoa kiihdyttävä, kun miehen pää keikkui rytmikkäästi välillä näköpiiriini ja taas pois, matalan ähkimisen tahdittaessa menoa. Itse killotin edelleen ns. sakset auki selälläni ja ihmettelin, miten tässä nyt näin pääsi käymään.

Siinäpä ne tärkeimmät. Ensimmäinen koeajo on sovittuna keskiviikolle ja jännittää jo kohtalaisesti. Vakuutustarjouksia on pyydetty ja tuotantopalaveria pidetty. Huomenna pitäisi jälleen olla esimerkillinen esimies ja aloittaa kehityskeskustelukierros menestyksellä. Ja ulkona on vieläkin kesä. Pum pum.

1 kommentti:

Takaisin Kallioon kirjoitti...

-> kehityskeskustelut ulkona. Ehkä jätskiä tarjolle kans.