maanantai 25. tammikuuta 2010

You got blood on your hands and I know it's mine

On masentavaa huomata olevansa nainen, joka vailla sitä todellisuuteen ankkuroivaa Toista ajelehtii, milloin myötälaitaisessa, milloin ristiaallokossa, mutta useimmiten ympyrää, kuin kompassinsa tärvelleenä. On niin surullisen ennalta-aavistettavaa olla se joka tarvitsee, se joka kaipaa - ei ketä tahansa, ei jotain määrittämätöntä lämmintä syliä ja silitettävää selkää, vaan sitä tiettyä, sitä, johon ei kyllästy koskaan.

Se, että on lukuisia läheisiä ja rakkaita ystäviä; että on mielekäs ja mukava työ; että on rakastava ja kannustava perhe; että on viihtyisä ja näppärä koti; että on inspiroivia harrastuksia ja toisinaan hyväksytty tarve olla yksinään ihan hiljaa.
Se on erinomaista; se on enemmän kuin moni tohtii koskaan toivoa; se on moninkertaisesti sen verran kuin useimmiten ansaitsisi.

Eikä se silti riitä poistamaan sitä ikävää, joka syntyy siitä, että olet maailmassa, muttet kanssani.


Luvattu on paljon,
rikottu on enemmän
Vierelläsi valvon ja kauniina sut nään
Sä oot se jonka
löydän aina uudelleen
Taas tässä oon ja valmis
uuteen kierrokseen

- Chisu: Sama nainen

1 kommentti:

nuunis kirjoitti...

olemisen periaatehan onse, että aina haluaa sitä mitä ei ole. ja kaikista dunkuinta se on silloin, kun se on noinkin spesifi.