perjantai 6. marraskuuta 2009

1 say about the bisquit

Kyllä nyt on kuulkaa. Olen toki kuullut aiemminkin Googlen käännöstoiminnon hassuudesta, mutta välttynyt siltä tosielämässä - tähän saakka. Äsken Hoo tekstasi minulle kertoen joutuneensa epähuomiossa blogini sivuille tuon translaation kautta. Kävin tarkistamassa lopputuleman ja olin nauraa itseni tärviölle. Miten jokin noin älyvapaa voi olla noin kertakaikkisen lystikästä? Tjeu.


Tiedättehän, miten tietynlaisissa elämäntilanteissa tuntuu jatkuvasti törmäävän vain tietynlaisiin tilanteisiin. Kun on joutunut viemään rakkaan koiransa piikille, näkee päivittäin töihin rientäessään joka toisella koiranulkoiluttajalla täsmälleen sen rotuisen, värisen ja vähän samanlailla kävelevänkin piskin. Kun itse on vastentahtoisesti sinkku, joutuu jatkuvasti sietämättömän rakastuneiden ja toisiaan julkisilla paikkoilla lääpivien pariskuntien kulkureitille. Jos kiihkeästi haluaa lapsia muttei juuri sillä hetkellä voi syystä tai muusta hankkiutua raskaaksi, ei maailmassa muuta olekaan kuin vatsa pystyssä lyllertäviä tulevia äitejä, lastenvaunuja ja kurahaalareihinsa tönkkösuolattuja taaperoita.

Minulle on käynyt nyt näin työkulttuurin kanssa. Uskoni työelämään ja sitä myöden maailman toimivuuteen alkaa vähitellen olla niin rapautunut, että toivon, ettei mikään raskas törmää siihen lähiaikoina pölläyttäen sitä lopullisesti tomuna tuuleen.
Otavan toimitusjohtaja erosi yllättäen. Ainoaa kyseisen henkilön omaa irtisanoutumistaan koskevaa kommenttia siteerattiin Uuden Suomen sivuilla näin. Sangen arvoituksellista.
WSOY:n ilmeisesti julkisuudessakin laajalti otsikoitujen kiistojen seurauksena Johnny Knigan kustannuspäällikkö irtisanoutui tällä viikolla. Tätäkään irtisanoutumista ei asianosaisten yhteisestä sopimuksesta kommentoitu medialle; sensaationhakuinen puoleni on sitä mieltä, ettei moinen koskaan kerro kovin hyvää irtisanoutumiseen johtaneista syistä.
Tänä aamuna Radio Rockin aamutiimin toinen juontaja veti viimeistä lähetystään kanavan leivissä. Hän kommentoi lähtöään suorassa lähetyksessä viittaamalla ilmeisesti asian tiimoilta nousseisiin kuulijakysymyksiin sanomalla, ettei uutta työpaikkaa ole tiedossa mutta että joskus ihmisen vain täytyy lähteä. Kuka tällaisena aikana jättää monivuotisen työpaikkansa vapaaehtoisesti, vailla tietoa tulevasta leivänlähteestä? Epäilyttävää.

Mitä maailmalle on tapahtumassa? Olenko se vain minä, vai onko joku nyt laatinut nerokkaan elokuvakäsikirjoituksen, Matrix kohtaa Truman Shown kohtaa Kafkan Oikeusjutun tiätsä, ja paitsi huutonauraa koko matkan pankkiin myöskin jauhaa muutaman lapsenuskon ja ehkä sen perinteisen ja paljon peräänkuulutetun työmoraalin rippeet laakerikkaittensa alle mennessään? Mistä tässä on kyse ja voitaisko olla kaikki taas kivasti, ihan niin kuin silloin ennen kun elämässä oli vielä kyse muustakin kuin osavuosikatsauksista ja eläkesäästämisestä ja pätkäduunien ketjuttamisesta.


Haluaisin vielä lopuksi listata hieman joitakin viime päivinä erityisesti kiukkuhermoon iskeneitä juttuja, joista räntä - istu ja pala! - ei ole yksi.

Ensinnäkin bussikuskit, jotka pumppaavat jarruja risteystä tai muuta pysähtymispaikkaa lähestyessään. Menee ihan hermo ja tunnelma ja tasapaino ja matkahyvinvointi sellaisesta: ajakaa paremmin perkele!

Toiseksikin se ääni, joka syntyy esineen (vaikkapa tyhjän limupullon tai kattilankannen) jäädessä keinumaan pöydälle lailla ikiliikkujan, nakertaa hermoja lailla häiriintyneen fretin. Pitääkö kaikki alkaa naulata kiinni, että loppuu se tyhjänpäiväinen hetkuminen ja mekastus?

Kolmanneksikin olen jotenkin viime viikot sattunut torstai-iltana kotiin sellaiseen aikaan, että televisiosta tulee Ratula, tuo suomalaisten valju, haalea ja auttamattoman viimetiistainen Strömsö-kopio. Siinähän kivasti puuhastellaan idyllisissä olosuhteissa yhdessä ja on vähän julkkista ja on vähän huumoria ja nikkarointia ja ruuanlaittoa ja yhdessäoloa ja eikös sellaisesta kaikki tykkää. Ja ne sukupuoliroolit ovat niin ankean ja tunkkaisen viisikymmenlukuiset, että minua alkaa aina vastustamattomasti ensin aivastuttaa ja sitten vituttaa niin että on käännettävä kanavaa ja pitäisihän se tehdä muutenkin ettei vahingossa ehdi nähdä yhtään BB-vilahdusta.

Sitten viimeisimpänä joskin kenties sylettävimpänä on repliikki, joka saa joka kerran sen kuullessani pari verisuonta poksahtamaan päässäni niin, että varmasti muutun ihan todellisuudessakin punaiseksi ja kuumaksi naamastani ja haluaisin työntää haarukan tuon repliikin esittäjän vasempaan silmämunaan. Kas näin se kuuluu: "Syystä että?", sellaiseen tivaavaan ja syyllistävään sävyyn esitettynä, että minulla on oikeus tietää ja alahan laulaa äläkä yhtään enää pimitä tietoa sillä minä en sellaista sulata ja jos et kerro niin mä sanon maailman presidentille ja sitten sä ainakin saat porttikiellon ja pahaa karmaa jotain kolmekssadaks vuodeks eteenpäin ja kaikki KUOLEE.


Onneksi tänään on perjantai ja huomenna siis lauantai ja ylihuomenna vielä sunnuntai eikä töitä enää kuin pikkuisen ennen vapautta.

7 kommenttia:

nuunis kirjoitti...

mitä, mun mielestä taas ratula on yllättävän kivaa ja kepeää viihdettä, eikä vituta yhtään niin paljoa kuin moni muu asia, vaikka alunperin katsoin sitä, jotta pääsisin ehkä oksentamaan, koska anu harkilla on niin pieni naama ja sellaiset hiuksetkin ja hillitty hymy, muttei se ollutkaan. mutta hyvä, että susta on kuitenkin.

Kesäminkki kirjoitti...

oon huomannut, että meillä on tietyissä (populaari)kulttuurin haaroissa hämmentävän toisistamme eroava maku, vaikka muuten ollaan niin syntymässä erotettuja :) eikä ratula ole kokonaan paska: arttu on törkeen kuuma, semmoisella primitiivisellä alfamallilla. sen veli(?) kävi aikanaan meillä jumpalla ja kaikki vuoti siellä hunajaa kun se vaan astui ovesta sisään, se oli vielä arttuakin ihanampi. onneksi se vaihtoi salia.

Anonyymi kirjoitti...

Erinomainen kuvailu tuohon napakkaan sanapariin. Painotus menee tässä tapauksessa "SYYYYStä että." Muunlaisissa painotuksissa merkityskin on eri.

Linnanahteen lähtö mursi sydämeni. Onneksi Korporaation muistolle pidettin edes liputuspäivä. Se nyt oli vähintä.

-s-

nuu*HIK! kirjoitti...

mä jopa kiihkoissani unohdin kysyä, et kumpi niistä lähti, koska myöskin sydämeni on murtunut, mutta hyvä että tämäkin selvisi. tuli selvä kuva, mutta en ole siis kiinnostunut, vaan humalassa. it's good, it's a disease!

nuunis kirjoitti...

niin ja piti sanoa, niinkun ollaan pihuttukin, et on sikadunkkua, miten meidän blogielämä on pilaantunut, ja kommentoidaan lähinnä toistemme juttuja, tai sua joku muukin joskus mut mun blogihan on ihan meidän kahden temmellyskenttä tai mutapainiareena tai parisänky tai turnajaiset.

Kesäminkki kirjoitti...

hahah, liputuspäivä :D niinpä tietenkin!
ja nuu: komppaan täböllä. olen myös kyseisestä kehityksestä sangen harmissani; onneks ollaan ees me <3

LKK kirjoitti...

Olen yhtä mieltä Minkkiseni tuosta bussikuskeilusta. Toinen rassaava kuskityyppi on ne liian pienellä vaihteella motaria huristavat suharit. HKL:n sininen huutaa ja käryää, mutta kuskin mielestä on vaan jotenkin paljon kivempi päästellä vähän kierroksia lasiin samalla kun kuuntelee humpparadiosta Lauri Tähkää ja saastuttaa sillä kaikkien matkustajien sielut. Siinä vaiheessa teksi mieli nousta takapenkiltä, kävellä eteen ja huutaa (samalla kuskia riveleistä ravistellen), että "etkö sä saatana osaa ajaa!" Sainpahan sanottua.