tiistai 13. lokakuuta 2009

Little bit of this and little bit of that

Vuotuiset Heppageimit ovat jälleen oraalla. Vietin tänään ensimmäiset tovit Hjallislandiassa ja tunsin oloni kotoisammaksi kuin vielä kertaakaan. Olen niin turvallisuushakuinen ihminen, että eniten kicksejä saan tilanteen päällä olemisesta, siitä, että kaikki langat ovat tiukasti käsissäni niin kireälle viritettyinä, että pienikin sormeni liikahdus saa aikaan tapahtumia ja muutoksia. Siitä, että tiedän kaikki nimeltä ja toimenkuvalta, että tiedän täsmälleen, mitä minulta odotetaan ja kuinka sen toimitan, että minulla on kaikki saatavilla oleva informaatio tehtävästäni ja sen suorittamisesta. Pidän rutiineista, kunhan niitä tarjoillaan sopivina annoksina sopivankokoisten haasteiden lomassa. Pidän siitä, että voin tehdä työni niin hyvin kuin suinkin ja tuntea aitoa ammattiylpeyttä ja tekemisen riemua.
Tänään yllätin assaroitavani laatimalla taidokkaasti kaksipuolisia kopioita, esittämällä täsmällisiä ja aiheellisia tarkentavia kysymyksiä sekä ottamalla oma-aloitteisesti hoitooni tehtäviä, joita ei vielä minulle ollut korvamerkitty mutta joiden tiesin odottavan hoitamistaan. Tämän lisäksi ensi kertaa tohdin jutustella tälle "esimiehelleni" kuin vertaiselleni, sujuvasti ja turhia kumartelematta. Oli itsevarma ja asiansa osaava olo; tunsin pitkästä aikaa työn iloa. Aloin muistaa, millaista on, kun menee töihinsä kernaasti ja kevein mielin, valmiina suorittamaan ja saamaan aikaan. Aloin tuumia, millaista olisi jos niin olisikin aina. Jos voisikin itse vaikuttaa kaikkeen. Jos uskaltaisikin.


Välillä havaitsee olevansa niin pikkuinen ja lapsellisen kostonhimoinen, ettei sitä oikeastaan edes viitsisi ääneen tunnustaa. Eilen huomasin toivovani kiihkeästi, että kaikki ne minua kurjasti kohdelleet miehet lukisivat minua vieläkin, alkaen ajasta ennen JättiPukkia ja päättyen Erääseen. Että ne, keskellä omia, kurjia, ahtaita ja yhä muuttumattomia elämiään lukisivat, miten hyvin sillä saralla nyt on: miten ei tarvitse teeskennellä, pelailla eikä jännittää, saa nauraa niin että naama turpoaa ja vatsa kramppaa, saa itkeä niin ettei saa happea ja kirnuta räkää toisen kauluspaidalle, saa puhua kun on puhuttavaa ja saa vaieta jos ei jaksa sanoa mitään. Saa soittaa kun sattuu huvittamaan ja voi luottaa, että viesteihin vastataan. Voi tehdä suunnitelmia, joissa se toinen oletusarvoisesti ja ensisijaisesti on mukana. Voi viedä sen tapaamaan ystäviään ja puhua siitä äidilleen. Voi keskustella sen kanssa isoista ja tärkeistä asioista ja huomata kykenevänsä itsekin ensi kertaa ajattelemaan niitä vakavasti ja realistisesti.
Katkeruushan tarkoittaa sitä, ettei asia ole vielä loppuunkäsitelty. En haluaisi myöntää olevani edelleen osittain kiinni menneessä, vaikka näin ilmiselvästi onkin asian laita. Olisi vain niin syvästi tyydyttävää saada tilaisuus näyttää niille, etten se ollut minä, en aina, en yksin minä. En silloinkaan.


Asioita, joista olen luokattoman innoissani juuri nyt:

- Luppis
- L.A. Ink ja leimat ylipäänsä
- kynttilät, eritoten tuikut
- printtiteepaidat
- bullterrierit
- ystävälliset ja avuliaat ihmiset
- arkivapaat
- Malacon uudet salmiakkipommit, joiden nimeä en nyt tähän hätään muista (shots?)
- silittäminen ja huuhteluaineen tuoksu

7 kommenttia:

Lucy kirjoitti...

Kurkkaa blogiini, siellä on sulle tunnustusta :)

Kesäminkki kirjoitti...

ojooooj, kiitos miljoonasti! :) *punastusta* laitan hyvän kiertämään, kunhan heppageimit laantuvat ja ymmärrän jälleen jostain jotain.

Rooibos kirjoitti...

Kävin vähän tsekkailemassa Heppageimien infotiskin tuntumassa, mutta bongasin parikin potentiaalista (???) sinua, joten en sitten kuitenkaan uskaltanut tulla kyselemään, että "moi, ootko kesis?" ;).

Kesäminkki kirjoitti...

voi ääh, oisit vaan! vaikka oishan se ehkä ujostuttanut, jos joku olisi tullut nickillä kyselemään, ikään kuin sitä olisi isompikin tähti... :D

Rooibos kirjoitti...

Joo ja siis kun enhän yhtään tiedä, minkänäköistää ihmistä olisi pitänyt mennä hihasta nykimään - ihmisten ulkonäöstä kun on paha sanoa mitään blogitekstien perusteella ;). Tsekkailen vielä huomenna, josko sinua näkyisi ;). Onhan se infopiste se siinä alaoven vieressä?

Kesäminkki kirjoitti...

niin, just niin. en tajua paljon mitään juuri nyt, sorry :) annan vihjeeksi punaisen tukan ;)

Kesäminkki kirjoitti...

ja on alaoven vieressä. pum.