Sain tänään puhelun poliisista

Nythän on niin, että minusta on tavattoman mukava aloittaa bloggaus fraasilla nythän on niin. Pidän myös kovasti sanasta kernaasti, sekä sanoista kuoma (sillä se kuulostaa samalle kuin kuono, ja kuono on iloinen asia), hiisi ja juku. Pyrin käyttämään kielessäni hieman vanhahtavan sävyisiä sanoja kuten sangen, muuan ja viljalti sekä kasku (ja haluaisin myös sanoa makuukam(m)ari makuuhuoneen asemesta, mutta se ei ole vielä juurtunut), sillä minusta ne tuovat ilmaisuun ilmeikkyyttä sekä ylläpitävät oman sanavaraston laajuutta. Tai kenties olenkin vain erikoisuudentavoittelija, joka pyrkii pukemaan epäuniikkiutensa yksilöllisen intelligenttiin kaapuun.

Luulin pitkään, että bloggauksella tulisi aina olla jonkinasteinen sanoma, nk. pointti. Sitten luin Harmaan Hatun uusimman.

Haluaisin, että Facebookissa olisi myös en tykkää -vaihtoehto, tai edes niin että sen tykkäämisen vaihtaminen en tykkääkääniksi näkyisi vastaanottajalla. Rapsauttaisin alapeukkua jokaikiselle Mikä olisit, jos -testeille, muistiinpanoille joissa haastetaan kolmesataa lähintä kaveria kirjoittamaan pikkuinen tarina itsestään vain nimen alkukirjainta sekä sosiaaliturvatunnusta käyttäen, sekä koko typerälle uudelle lay outille, josta ei kätevästi enää pääse tarkastelemaan ystäviensä uusia valokuvia ja joka syytää kavereiden kaikki edellämainitut tarpeettomat ja kiusalliset ajantappokeinot silmilleni aivan pyytämättä ja yllätyksenä. Ja kyllä, olen tietoinen siitä, että ne saa blokattua monimutkaisten selainasetusten kautta. Sen ei vain pitäisi olla niin: oletusarvon pitäisi olla mahdollisimman riisuttu näyttöpohja, johon voisi sitten itse lisäillä ja tilailla erilaisia elementtejä ja uutissyötteitä.

Tänään alkaa Gossip Girlin kakkoskausi. Huomenna ilmestyy PMMP:n uusi levy, Veden varaan. Torstaina käynnistyy L-koodin vitonen. Voisi olla huonomminkin.

Niin se puhelu. Soittivat kysyäkseen, käytänkö piilolinssejä.