Lempipalstani Nyt-liitteessä on ehdottomasti se Näitä unia Suomi katselee, jossa ihmiset saavat kertoa omista unikuvistaan. Tämänpäiväinen, 22-vuotiaan helsinkiläisen Jaakon tarina räjäytti semmoisen naurupotin, että uikutin minuuttikaupalla työpöydän päällä kaksin kerroin silmiäni pyyhkien. Unessa Jaakko oli siis istunut tyhjässä huoneessa pöydän ääressä. Jossain vaiheessa tyhjyydestä oli ojentunut käsi laskien pöydälle mustikkapiirakan säestäen lahjaansa sanoen: "Tuossa sinulle mustikkainen pluskvamperfekti." Jaakko siihen tuumimaan että tämä on selvä, pluskvamperfektihan se siinä.
Ränks.
Tahtoisin jälleen olla oma itseni, se sellainen, joka nauraa lukuisia kertoja päivässä sydämensä pohjasta ja raikuvasti; joka jaksaa kiinnostua ja ryhtyä. Josta tuntuu muullekin kuin joko tosi pahalle tai ei yhtään millekään. Joka sopii asioita ja tekemisiä, näkee ihmisiä eikä ole jatkuvasti haluton ja hidasliikkeinen. Joka elää enemmän kuin ruikuttaa.
Ihmismuisti tuntuu toimivan sillä tavoin käänteisesti, että kun oikein tomerasti yrittää olla ajattelematta jotain, se pulpahtaa alitajunnasta unien muodossa saaden yhden yön kuluessa pintaan niin monia niin eläviä tunteita, että aamulla herätessään on nukkumaanmenoaikaa uupuneempi. Tai pitkin päivää, arkisten sattumusten äärellä jokin pikkuruisin yksityiskohta saa huulille nousemaan ensin sisäänpäinkääntyneen, onnellisen hymyn, joka kuitenkin kuolee silmänräpäyksessä todellisuuden muistuessa mieleen.
En haluaisi olla ihminen, jonka elämä pyörii suhteen tai suhteettomuuden ympärillä. Juuri nyt näyttää kuitenkin sille, että jokaikinen, jonka tunnen, joko seurustelee (tai on naimisissa) jo tai on vähintäänkin lipsahtamassa suhteeseen.
Jos minä sattuisin menehtymään huomenna, en olisi koskaan ehtinyt olla kenenkään avovaimo.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Sun täytyy antaa itsellesi vain aikaa nyt. Parisuhteen/rakkauden menetys on aina iso pala ja ottaa oman aikansa että siitä toipuu. Se että nauroit jo tuolle unelle kertoo että elämänhalusi on tallella, se on nyt vain vähän piilossa. Ole armelias itsellesi ja koita nauttia sellaisista pikkujutuista vaikka ne olisivat kuinka merkityksettömiä tahansa. Olet fiksu nainen joten tiedän että tulet tuosta notkahduksesta nousemaan entistäkin vahvempana. Ja sitä paitsi parisuhde on yliarvostettu instituutio, että niih! ;)
Unet ovat siinä mielessä V-mäisiä, ettei niille voi tehdä mitään. Olen viimeaikoina kärsinyt toisyuvista unista eksääni liittyen ja aamuheräämiset niiden jälkeen ovat puhdasta helvettiä. Silti, on pakko herätä ja yrittää keksiä joku hyvä syy jatkaa päivää. Sanovat, että tämä on kokemuksien mukana aina vain helpompaa, mutta joka ikinen ero on ollut ain yhtä vaikea. Menetystä on vaikea ymmärtää, saatikka hyväksyä.
kiitos, yökkönen, kannustuksesta! näinhän se taitaa olla. tuntuu vain jollakin hämärällä tavalla omaa autonomisuutta romuttavalle se, että jollakulla on näin suuri valta minun olooni ja mielialoihini, silloinkin (ja ehkä juuri etenkin silloin), kun se ei edes ole paikalla. mutta askel kerrallaan irti siitä.
feeniks: hassua, mietin tänään lenkillä täsmälleen samaa, menettämisen hyväksymistä. luopuminen on hankala saada itselleen jakeluun, että uskoisi että ei nyt eikä luultavasti koskaan enää.
hei huhuuu mä ennoo mihinkää lipsahtamas tduutduu! ja ylwik-lööv, oli sellai hyvä draivi taas aamuses puhelus - kyl sie edelleen oot sie <3
/f
siitä huolimatta, että on syytä olla armollinen itselleen ja että toisaalta ei aina tarvii kulkea just samoja polkuja kuin kaikki muut, niin silti oli aika raastavasti sanottu, että jos kuolisit huomenna, et olisi koskaan ollut avovaimo. toivottavasti et. mutta en minäkään olisi. huoh.
niin. raastava fakta.
Lähetä kommentti